Hukassa!

Viimeiset päivät ovat lipuneet pikavauhtia sormieni välistä, enkä ole liiemmin ajatellut kirjoittamistakaan. Nyt voisi muutaman sanan laittaa ylös, unohtuu muuten tämä kirjoittaminen kokonaan.

Joulu mietityttää. Kuuntelin Kalevi Lehtisen raamattutuntia Jenkeistä tässä joulukuun aikana. Kuulemma kauppakeskuksissa on alkanut lukea "Merry Christmas":n sijaan "Happy holidays", Christmas sanassahan on se Christ..  Ja juuri uutisoitiin, että pääkaupunkiseudulla Enkeli taivaan jätetään laulamatta, eikä joulukuvaelmaakaan enää esitetä. Hyväksyn toki kehityssuunnan täällä Suomessa mieluusti- tai hyväksyisin, ellei edelleen yli 80% suomalaisista kuuluisi kirkkoon.
 Tässä linkki Iltasanomien uutiseen. Kirjoittakaa adressi.

Pikkuveljeni sai nimpparilahjaksi Lostin ensimmäisen tuotantokauden. Olemme nauttineet nyt muutamina iltoina siitä sisarusten kanssa. Vaikka kyseessä ei olekaan lempisarjani, jaksojen katsominen boksilta on ehkä parasta mahdollista viihdettä! House ja Pako olivat tosin niin loistavat sarjat, että mahtaako vastaavia enää tullakaan..

Hääjärjestelyt etenevät. Kirkko ja juhlatila ovat varatut, nyt seuraavaksi pitäisi alkaa miettiä todenteolla teemaa, jota noudatamme sitten niin sivuillamme, kutsuissa kuin itse hääkoristelussakin. Huh. Jos jollain on ideoita, täällä on hyvin avoin mieli kuuntelemaan!

Sellaista tältä erää. Hauskaa joulua kaikille, Kristus on syntynyt meille!

- Marierika

Eka postaus- kihlauspostaus!

Terveisiä etelä-Pohjanmaan lakeuksilta, tai lähinnä Ähtäristä, muutaman kilometrin päästä Pirkanmaan rajalta. Olin suunnitellut laittelevani ensimmäisiä varsinaisia kuulumisia jo viikonloppuna, mutta etenkään sunnuntaina mielenkiintoa koneella istumiseen ei ollut kuin sen verran, että facebookissa sai vähän seurailtua ihmisten reaktioita.

Menin kihloihin! Vieläkin tuntuu aika hurjalta, kun kertaa mielessään kaikkia tapahtumia - vaikka voitte uskoa, että olen käynyt ne läpi ajatuksissani jo kerran jos toisenkin! Koska olimme puhuneet aiemmin asioista Antin kanssa jo paljon, vastaus oli aika selvä: en kuitenkaan ollut yhtään osannut asennoitua siihen, että kosinta tapahtuisi ennen joulua!

Tältä pohjalta nyt siis näyttää siltä, että häihin asti blogistani uhkaa muodostua ainakin enimmiltä osin hääblogi! En ole ollenkaan pahoillani tästä: tällä hetkellä ajatuksiin ei kamalasti muuta mahdu kuin valkoisia mekkoja ja kukka-asetelmia...

Olen elämästäni tavallisestikin onnellinen. Nyt kuitenkin sana “onni” on saanut ihan uusia ulottuvuuksia: ja pelkään Antti-raukan puolesta, kun hihkun innosta miettiessäni kutsukortteja ja kattausta. Ehkä Antti kuitenkin on osannut jo asennoitua, sen verran hän -toivottavasti- tuntee minua!

Kihlajaiskahvit pidämme ensi viikon viikonloppuna. Huomenna menen kotiin, ja uskoisin, että äiti ja Emilia pitävät huolta siitä, että saan seuraa pohtiessani kaikkia loistavia ideoita! … Ja huomenna jos Jumala suo, saan tehdä kalenteriini merkinnän “Naimisiin”....

- Marierika

Minä - Marierika

Tervetuloa blogiini! Ajattelin vielä muutama kuukausi sitten, että minä en nettipäiväkirjoja pitämään rupea, mutta toisin kävi - ainakin siltä nyt näyttäisi. Pelkään, että tässä voi vielä käydä huonosti, kun en koskaan kovin tunnollinen kirjoittaja ole ollut. Jospa kuitenkin tietoisuus siitä, että joku voi lukeakin tekstejäni ajaisi minut tunnollisesti koneelle ilta toisensa jälkeen julkaisemaan elämäni paloja - katsotaan miten käy! Tässä tutuille ja etenkin tuntemattomille nyt alkupaloja.

Olen.

Nimeni on Mari Erika Lepola. Olen 90-luvun laman alkuun syntynyt, vaikkakin ensimmäiset vuoteni siitä onnellisen tietämättömänä elänyt nuori nainen Pirkanmaalta Kangasalta. Olen kiinnostunut politiikasta, uskonnoista, historiasta, kirjallisuudesta, taiteesta, tieteestä, kulttuurista.. Elämästä ja elämisestä ylipäätään. Pidän virallisempaa blogia Uuden Suomen puheenvuorossa, sieltä löydyn nimellä Marierika tai Mari Lepola. 

Opiskelen. 

Toistaiseksi tutkintoni on ylioppilas, sen olen ansainnut Kangasalan lukiota vaihtelevalla ahkeruudella käymällä. Yo-todistukseni oli suurimmaksi osaksi numeroitani vastaava, myöhemmin on toki helppoa sanoa, mitä olisi kannattanut lukea enemmän.

Sittemmin olen käynyt mm. Korpilahdella Alkio-opistolla kevään 2010 aikana lukemassa fysiikkaa ja kemiaa, hain viime keväänä Tampereelle lääkikseen. Vielä näytettiin punaista korttia, nyt ensi kevääksi (eli ihan pian!) olen menossa Jyväskylän yliopistoon fysiikalle - jos vaikka suunnitelmat selkenisivät ja vaikka oppisinkin jotain.

Työskentelen. 

Toisin kuin aluksi suunnittelen, olen työskennellyt melko ahkerasti tämänkin syksyn. Muutamia sijaisuuksia joskus männä vuosina tehneenä (ikäänkuin olisin NIIN vanha että voisin käyttää tuota sanontaa!) hakeuduin samoihin hommiin syyskuun alusta, ja olenkin kierrellyt ahkerasti nyt niin ala- kuin yläasteitakin. Äikkää, enkkua, poikien liiksaa, musiikkia..

Työhistoriassani on neljän kuukauden verran apteekkihommia Espoossa, peräti kahdeksan kuukautta Subwayta kahdesta eri paikasta, Kangasalan Sanomien kesätytön virkaa, omaa entistä yritystä ja perheyrityksessä työskentelyä.. Viime kesänä ehdin olla kolme viikkoa Irlantilaisella hevostilalla, ja vajaan kaksi kuukautta torimyyjänä! Kenties voisin lukea tähän lisäksi kokemuksen, jota sain Kangasalan Nuorten Kristillisen Yhdistyksen (ry) toiminnasta päätoimittaessani vuoden 2008 ajan Majakka-lehteä. Mahtava projetki!

On ollut kiva nähdä vähän eri aloja aika laajastikin. Mitähän ensi kesä tuo tullessaan?

Harrastan. 

Olen harrastanut 8-vuotiaasta ratsastusta. Olen siis entinen “heppatyttö”, nyttemmin harrastus on jäänyt vähemmälle ajan ja rahan puutteen vuoksi. Vaikka kerran lupasinkin, etten koskaan lakkaisi heppailemasta, aikuisuus on pieneen tyttöön iskenyt sen verran, etteivät lapsuuden kavion kopseiset unelmat enää ole samanlaisia kuin ennen. Ehkä silti vielä joskus omistan taas hevosen..

Airsoftaan. Oppilaat innostuvat suunnattomasti mielikuvasta sijaisopettajastaan heilumassa metsässä MP5 kädessä, ja saan ihan uutta auktoriteettiä luokassa kun kerron lapsille kirjoittaneeni Softaajaan. Lähinnä pojilta, yllätys! Tällä hetkellä tosin metsäänkin tulee lähdettyä harvemmin, liekö syynä laiskuus vai jo edellä mainitut aika ja raha.

Seurustelen. 

Seurustelen onnellisesti kolmatta kuukautta! Näin alussa sen kai kuuluukin olla onnellista, muuta kokeneenakin kuitenkin mieluusti painotan tuota onnellisuutta. Mies on uskova yrittäjä-ekonomiopiskelija, osakesijoittaja, koodari, työssäoppinut kirjanpitäjä.. Ja komeakin vielä! Kaikin puolin onnistunut valinta siis, ainakin näin ensi näkymällä.... Katsotaan mitä kauheuksia myöhemmin selviää!!

Uskon.

Uskon Herraan Jeesukseen Kristukseen elävänä vapahtajanani. Olen syntynyt uskovaan kotiin, ja saanut armosta olla uskossa koko ikäni. Olen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, ja rukoilen sydämestäni että voisin tässä niin hyvin minulle soveltuvassa kirkossa pysyäkin. Aika kuitenkin näyttää mitä käy, tästä aiheesta kiinnostuneet voivat lueskella lisää Uuteen Suomeen kirjoittamastani “Kansankirkon etsikkoaika” -tekstistä.

Nyt pian Jyväskylään muuttaessani toivon löytäväni elävän seurakuntayhteyden ja mukavan uskovan porukan ympärilleni. Viimeisen vuoden sisällä olen muuttanut niin monesti, että juurtuminen mihinkään on ollut vaikeaa. Nyt toivottavasti esimerkiksi SEKL:n tai Kräsän illoista löytyy oma hengellinen koti. Siunaa Isä!

Unelmoin.

Elämäni on kaikenkaikkiaan siis hyvin jännittävää ja mukavaa tällä hetkellä, sitä se melkein aina on ollutkin. Tulevaisuus on vielä auki ja avoinna, vaikka joitain asioita on alkanutkin hahmottua. Jonain päivänä toivoisin, että eläisin isohkossa (tai tosi isossa!) vaaleassa omakotitalossa järven rannalla miehen, eläinten ja EHKÄ lasten kanssa. Minulla olisi kiinnostava, haasteellinen ammatti ja poliittista vaikutusvaltaa -edes jollain tasolla. Voisin matkustella ja auttaa ihmisiä sillä mitä teen. Kaikki on onneksi paremmissa käsissä, ja jonain päivänä näen, miten haaveitteni kävi!


Vielä kerran tervetuloa lueskelemaan, ottamaan kantaa, pohtimaan! Jos jo tässä vaiheessa sinulle jäi jotain kysyttävää, ota yhteyttä joko mailitse mari.lepola(at)gmail.com tai facebook-profiilissani, jonka löydät hakemalla nimelläni. Ekan oikean blogitekstinsä iloisena lopettaen,


- Marierika

Ei enää vastavirtaan!

Jo aiemmin tänä syksynä sai paperinen kalenterini lentää nurkkaan Googlen erinomaisen kalenterin ottaessa paikan oikeana kätenäni. Nyt on päiväkirjan vuoro, toivottavasti tosin olen tunnollisempi bloggaaja kuin päiväkirjan kirjoittaja!

Toistaiseksi sivuston ulkoasu ja vähän ideakin ovat vielä työn alla- niinpä esittelen itseni vasta kun ajatukseni hahmottuvat ruudulle! Sitä odotellessa,

- Marierika