Tiedoksi naimisiin aikoville

Verraten tarkka kuvaus siitä, miltä puoliso häiden valmistelun aikana vaikuttaa... :D

Lähde: chainsawsuit.com

Long time no story

Heipä hei,

Melkein häveten kirjoittelen nyt - niin kauan on kulunut sitten mun viime tekstin. Viimeiset pääsykokeetkin on kuitenkin nyt ohi, ihanaa, ja kesä näyttää mansikoilta ja Jyväskylältä - sekä sadepäivien rattona New Vegasilta! Ajattelin pistää muutamia kuvia, mitä Emilia on ottanut häiden alla, kuten siis kauan sitten jo lupasin. Häävalmisteluista kuvia olen yrittänyt etsiskellä muualtakin, mutta katsellaan miten pärjään Empun kansiosysteemin kanssa!

Valmiina töihin! Vaikka äiti olikin varsinaisesti keittiömestarina, tartuin minäkin kaulimeen useasti - ja isäntä siitä innostuneena muihin töihin..

Koska vietimme juhliamme vapun aattona, halusimme ilman muuta tarjota munkkeja ja simaa juhlavieraille! Niitä äiti sitten uurastikin kaikki vapaa-aikansa: mulla oli pääsykokeisiin niin kova preppaus päällä että minä en nyt ollut se ahkerin tekijä..

Tilasimme valmiina lihat: siis kaksi kokonaista saunapalvattua possua. Täytekakun teon sälytimme myös ulkopuolisille: keittiössä emäntinä olleista naisista eräs oli kokenut kakuntekijä. Salaatteihin ostimme ainekset valmiiksi, nekin jäivät sitten emäntien aamulla laiteltaviksi, salaattiahan nyt ei kannata hirveän kauan seisottaa ihan jo sen ulkonäönkin takia. Perunateatteri meillä oli samalla kun seurailimme Katen ja Williamin kuninkaalisia häitä ja fiilistelimme jo seuraavaa päivää.

Vielä kuva munkkibisneksestä!

Sitten koristelun kimppuun. Askartelimme menu-ohjelma-tehtävä -tötsät kolmionmallisiin taitettuihin ja liimattuihin papereihin, ja näitä oli oikeasti aika mukava tehdä! Mun huolettomuus ei tosin sovi askarteluun hirveän hyvin: vähän sinnepäin ei näytä kamalan kauniilta. Onneks äiti korjas :)

 Koristelut veimme kaikki torstai- ja perjantai-iltoina Suoraman seurakuntatalolle, siis juhlapaikalle. Hääkaaren, sydämen jonka virittelimme mun ja Antin tuolien ja pöydän päälle - saimme lainaan Orivedeltä papan tuttavalta. Siinä olikin miettimistä, kun sitä kammettiin ovista sisälle! Jos aikoo omiin häihinsä tällaisia extreme-virityksiä hankkia, kannattaa aloittaa miettimällä, miten kaikki saadaan kulkemaan, ettei tuu mälsiä yllätyksiä. Me onneksi saatiin kaikki sujumaan mukavasti!

 Oltiin otettu etukäteen koivuja sisälle, että niihin tulis lehdet. Suurin osa ehtikin kasvattaa mukavasti vihreää ennen h-hetkeä: viikkoa myöhemmin kaikki oli jo paljon vihreämpää tosin luonnossa! Roudattiin koivut ja ämpärit, joissa oli hiekkaa painona ja kansiin tehty reiät koivuja varten, juhlapaikalle edellisiltana, ja toivottiin että niitä olisi suurinpiirtein tarpeeksi. Ja olihan niitä!

Askarreltu oltiin pitkin kevättä, mutta kyllähän kieltämättä loppua kohden jäi tekemistä vielä ihan tarpeeksi. Torstaina, kaksi iltaa ennen häitä, lopettelin viimeiset askartelut.

Antti ja Rontti rentoutuvat kovan päivän aherruksen jälkeen.

Bändille :)

 Oltiin keksitty tehdä yleisölle kuvaustehtäviä. Tehtävät olivat tyyliin: "kuvaa juhlan kaunein kampaus" tai "ota kuva tyytyväisimmästä ruokailijasta." Saimme hauskoja kuvia, olimme päättäneet että kopioimme niitä jo juhlassa koneelle, ja Antin pikkusisko Katsu toimi tässä vastuullisessa virassa. Katsotaan, missä kuvia sitten julkaistaan... :)
Idea oli naimisiin.info:n foorumeilta otettu!




Meidän bändi oli käytännössä bestmanin järjestämä, matkakorvausta vastaan lupasivat tulla. Oikein suuri kiitos vielä kerran bändiläisille :) Kokosimme porukalle herkkukorin kiitokseksi, ja mä sain hyödyntää kaikkia ihania materiaaleja mitä oltiin osteltu pitkin kevättä!

Mummu, ruusut, valkovuokot, mustikanvarvut... :)

Mummu ja äiti kukka-asetelmia tekemässä!

Toinen ruokapöydän kukkakimpuista valmis!

Illalla koimme myös oikein mukavan yllätyksen: äitini serkku Ari oli luvannut tuoda meille hääautoksi mersun. Mersu oli kuitenkin syystä tai toisesta päättänyt, että siitähän ei hääautoa tule, ja niinpä pihaamme kurvasi Ari tällä kaunottarella... :)

Me ihailemme.

Se siitä tällä kertaa! Kotona on helpompi päivittää blogia, kun kaikki kuvat ovat täällä, mutta koitan nyt kuitenkin saada muutaman sanan kasaan taas ennen seuraavaa Kangasala-vierailuamme 15.7.

Palataan!

- Rouva Mari Erika Koskela

Kyllä kiitos kysymästä, vaimo on vieläkin ihan kiva...

Ylppäreitä kiertämässä


Viime viikonloppuna kierrettiin meidän molempien siskojen ylppäreissä (onnittelut vielä molemmille!), ja oli hirveän hauska kun ihmiset pyörivät onnittelemassa ja kyselemässä, että miltä nyt ukkomiehestä tuntuu ja onko vaimo ollut vieläkin mukava. Emilian ylppäreissä hiukan hankaluuksia tuotti, kun tunnistin ehkä puolet onnittelijoista ja minua jututtaneista ihmisistä nimeltä, ja loput olivat vielä outoja, korkeintaan näöltä tuttuja. Mut ei huolta, eiköhän tässä ehditä jokaiseen tutustua! :)




Valokuvista vielä

Hei, jos jollakin on vielä valokuvia joita haluaa kanssamme jakaa, niin ottakaahan yhteyttä! Erityisesti juhlassa annettuihin kuvaustehtäviin (kuvaa komein kravatti, hienoin kampaus jne) kaipaillaan vielä lisää kuvia :)

Valokuvia ollaan jo lajiteltu, ja joskus tässä vielä ehditään ne julkaistakin. Sivuille ainakin tosiaan tulee lisää sitten aikanaan, pistetään tänne linkkiä kyllä. Kiitokset vielä kaikille kuvaajille, aivan upeita otoksia on roppakaupalla!


Hääkahvit


Heinäkuun puolella pidetään vielä pienet hääkahvit niille vieraille, jotka eivät päässeet häihin paikalle. Toivotaan että nyt ehdittäisiin nähdä mahdollisimman monet ystävät, kaverit ja sukulaiset vielä. Päivämäärä ei tosin vieläkään ole varma mutta me soitellaan sitten teille kun tiedetään tarkemmin! :)

Siihen asti ciao!

Vielä jaksetaan jauhaa häistä hiukkasen...

Ajattelin itsekin kirjoitella hääpäivästä jotain. Blogiin kirjoittaminen ei minunkaan osaltani lopu häihin, mutta toki aiheet on hiukan harvemmassa.

Melkein pitää vielä kiittää kaikkia vieraita, ja erityisesti häitä järjestämässä olleita tuttavia, sukulaisia, kavereita ja ystäviä. Ilman teitä hääpäivä ei olisi ainakaan samalla lailla (ja samassa mittakaavassa..) ollut unohtumaton kuin se nyt oli.

Jo pari kuukautta ennen häitä kuuntelin huolestuneena, kun joku tilastotieteilijä-sammakkomies povasi  huhtikuun alussa alkavaa hellekautta, joka sopivasti huhtikuun lopussa muuttuu muutaman päivän mittaiseksi nollakelijaksoksi jolloin räntää sataa joka päivä. Pari viikkoa ennen häitä ensimmäiset sääennusteet lupasivat epävakaista säätä koko viikonlopulle, ja vielä viikkoa ennen häitä näytti varmalta, että jotakuinkin koko hääpäivän ajan sataa.

Viikonlopun lähetessä hetkittäin näytti jo paremmalta, ja viikonlopun sääksi luvattiin taas epävakaista - ei siis enää varmaa sadetta. Ennuste ei kuitenkaan muuttunut siitä enää paremmaksi, ja perjantaina vielä sateli ainakin illasta, kun hain bestmanini Valtterin Tampereen rautatieasemalta.

Hääpäivän aamuna kuitenkin aurinko paistoi, ja oli melkein kuuma. Kaunis sää jatkui ilmeisesti koko seremonian ajan (jostain syystä ulkona vallitsevasta säästä ei ole tarkkoja mielikuvia..), ja kirkosta poistuessammekin satoi vain riisiä, tosin sitä tulikin sitten aivan kaatamalla.

Riisiä ilmassa!
Kuvaaja: Petri Sandström

Matka juhlapaikalle meni myös kesäisen, hyvän sään saattelemana. Kun muodollisuudet siellä saatiin polkaistua käyntiin, alkoikin ulkona sitten perinteinen kesäsade - ja sitä jatkui jonkin aikaa. Ilma ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut synkäksi, ja sopivasti ennen ulos siirtymistä (ja morsiuskimpun + sukkanauhan heittämistä) sade loppui ja pihalaatoitus ehti juuri ja juuri kuivaa.

Sukkanauhan kaivaminen oli oma operaationsa, mutta sen - kevyen kankaanpalan - viskaaminen takana odottavalle poikamiesjoukolle oli vielä huomattavasti haastavampaa. Heitto lähti lopulta semisti kovaa mutta aika matalalla, ja Joonahan sen nappasi.

Voitonriemuisena.
Kuvaaja: Miku

Jos Joona on porukan seuraava naimisiinmenijä, saavat Pauli ja muut vähemmän onnekkaat poikamiehet odotella hetken...

Paluu arkeen tuli aika nopeasti, kun minulla jatkuivat työt ja Marilla pääsykokeisiin luku. Nyt asustelemme toistaiseksi yhdessä Valtterin kanssa Kauppakadun varrella Jyväskylässä. Valtteri-parka joutuu kestämään meitä koko pitkän kesän...

Valtteri-parka...
Kuvaaja: Miku

Näin se kävi

Hei hyvät lukijat,

blogimme ei pääty nyt, häiden mentyä ohi! Jo aiemmin lupailimme, että tietoa tulisi monestakin asiasta jälkikäteen, pukujen sovituksesta, menusta, koristeluista... Joten heti kun kuolemapäivä (25.5. eli lääkiksen pääsykoe) on ohitse, lupaan palata kuvien kanssa :) Sitä ennen saatatte saada muutamia satunnaisia päivityksiä, jos ikinä ehdin!

HÄÄT!!!

Nyt rakkaat lukijat, viimein, viimein! Kertokoot kuvat puolestaan :)

Jännitti!

Sormus.

RIISIÄ!

Kiitos Ari upeasta hääautosta :)

Ruoat!

Me onnelliset.

Rakas siskoni kaasona, Antin kämppis bestmanina!

Morsiuskimpun ja sukkanauhan metsästys!

Me ja vanhemmat!

KIITOS!

Kaikista kuvista kiitos Mikael Hautalalle! Käykää tsekkaamassa Mikun ottamia kuvia tästä!

Voi väsy...

Huh, ihan käsittämätön härdelli koko ajan päällä. Päivä referoituna:

• Aamulla mulla tentti ja Marilla valmennuskurssia
• Junalla Jyväskylästä Kangasalle kamppeiden kanssa (paitsi loppumatka Emilian kyydillä)
• Kaikennäköisten tavaroiden shoppailua
• Yks auto+peräkärrylastillinen tavaraa juhlapaikalle
• Tavarakuljetusten organisointia
• Askartelua, tulostelua
• Saunomista.

Viimeinen ei ollut kovin raskasta. Seuraavan kerran ehditään kirjoittaa jotain kattavaa varmaan vasta häiden jälkeen, eikä välttämättä edes ihan heti.

PS. Suuret kiitokset meille lahjoja jo antaneille! :)

Polttaripäivitys!

Tästä tuli nyt sitten hiukan kuvapitoisempi blogipäivitys, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja mitäs näitä muita kliseitä nyt on... Julkaisin tämän saman tekstin myös omassa blogissani, eli hyödynnämme häiden mainonnassa monikanavaisuutta. :)

Mutta niin. Lauantaina oli sitten munkin polttarit, eli vielä ihan hyvissä ajoin. En voi sanoa ettenkö olisi jotain aavistanut, mutta siitä huolimatta hämmästyin suuresti seisoskellessani keittiössä ilman paitaa pelkät shortsit jalassa kun huoneeseen pelmahtivat kaukaa Ähtäristä asti vanhat kaverini Mikko ja Marko.

Valmistautuminen päivän koettelemuksiin alkoi pienellä herkuttelulla ihan kotosalla. Päiväksi oli varattu kaikennäköisiä herkkuja, lähinnä siis useampaa erilaista energiajuomaa... Ohessa minut puettiin asiaankuuluvasti silinterihattuun, puvuntakkiin (jonka alla ei mitään), huomioliiveihin jossa coolface, kahteen tonttulakkiin kaulan ympärillä, Valtterin löytöretkeilijäshortseihin ja sandaaleihin.

Ensimmäiseksi tehtäväkseni annettiin lähteä tekemään viime tingan vaalityötä Suomen Elitistiselle puolueelle uuden henkilöllisyyden turvin, ja samalla kerätä poliittisen toiminnan ärsyttämiltä kansalaisilta naimavinkkejä, joita vihkoon sitten kertyikin pitkä lista. Iskuryhmäämme liittyi tässä vaiheessa mukaan myös jyväskyläläinen sähkömies-hautausurakoitsija Sami.

Tekemässä politiikkaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Etsimässä uusia uhreja.

Opastamassa liberaaleja.

Hämmentämässä vihreitä.

Otin erityisesti tähtäimeeni kansalaisia ahdistelevia vaalityön tekijöitä ja feissareita, mikä osoittautui menestyksekkääksi strategiaksi. Pitkän päivän ajan muille ihmisille politiikkaa jakaneet ihmiset olivat helppoja maaleja eivätkä jaksaneet laittaa merkittävissä määrin vastaan, ja niin Elitistipuolue saikin merkittävää kannatusta. Tai ainakin tsemppausta ja sääliviä katseita..

Elitistipuolueen agenda, politiikan ilosanoma. Voittaa jopa Vapauspuolueen, ehkä.

Erityisesti vassareihin tuntui purevan puolueeni sanoma, mutta lopulta jokainen lähestymämme kansalainen otti asian huumorilla. Yksi kaksimetrinen kirvesmies näytti ensin haluavan muiluttaa meidät länsirajalle, mutta purskahti lopulta pitkän synkistelyn jälkeen nauruun - ehkä syvän sisäisen kamppailun päätteeksi?

Hetken aikaa ehdin kierroksemme aikana tehdä SDP:nkin vaalityötä. Sillä välin kun keltaliivinen uhrini kirjoitteli naimavinkkejä vihkooni, lähdin tarjoamaan demareiden suklaamunia ja vaalimainoksia lähiseudun ihmisille. Suklaamunat kelpasivat, mainokset eivät.

Vaikka poliittinen menestys ehkä antoi hiukan odottaa itseään, vinkkejä avioliittoon - siis naimavinkkejä - kertyi runsaasti. Tässä muutama helmi:

• Ennen avioliittoa kannattaa nostaa rahat pankista ja piilottaa ne yöllä syvään kuoppaan. (28-vuotias automekaanikko)
• Muista olla kiltti. (13-vuotias maahanmuuttajapoika)
• Älä kosta kun muija pettää, vaan jätä se suoraan. (28-vuotias pirinisti)
• Kun seurustelee tarpeeksi pitkään, on seurustellut ihan tarpeeksi. (62-vuotias eläkeläismuori)
• Äänestäkää vasemmistoliittoa. (Tero Toivanen, Vas)
• Hommaa iso perhe niin saadaan paljon uusia veronmaksajia. (35-vuotias perheenäiti, KD)
• Valikoivalla kuulolla pärjää... (35-vuotias mies)
• Nälkä lähtee syömällä, akka juomalla. (24-vuotias insinööriopiskelijamies)
• Vaimon mielipiteet on aina otettava huomioon, paitsi jos on itse 110-prosenttisen varma, mutta silloinkin pitää olla samaa mieltä kuin vaimo. (32-vuotias mies)
• Anna aina periksi. (23-vuotias opiskelijanainen)
• Ei kompromisseja, älä koskaan anna periksi. (26-vuotias opiskelijanainen)
• Muista viedä roskat. (21-vuotias opiskelija)

Näillä eväillä onneen?

Kun viattomia kansalaisia oli hämmennetty vaalipropagandalla tarpeeksi, poikkesimme pelaamassa pari erää bilistä. Mikon ja Markon sentään vaivoin voitin, mutta Valtteria vastaan odotti rökäletappio. Selkeästi tuurilaji on kyseessä.

"Ai miten niin? Ainahan mä pelaan bilistä huomioliivit päällä.."

Sitten olikin jo aika syödä! Kävimme nopeasti kämpillä jossa vaihdoin vähän normaalimmat vaatteet päälle, ja jatkoimme Gringos Locosiin. Vähän TexMex-henkinen ravintola ei ole kalleimmasta päästä, mutta ruoka on erinomaisen hyvää ja tunnelma mukava.

Kun oltiin saatu syötyä, suunnattiin pienen kotiseutukierroksen kautta Äänekoskelle, jossa sitten saunottiin Valtterin porukoilla antaumuksella. Saunomisen ohessa hoidettiin vanha Keski-Suomalainen kansanperinne, eli Sulhasselkäsaunakin pois alta...

Tässä kuvassa siis se sulhasselkäsauna, vai tuliko yllätyksenä?

Täytyy sanoa, että oli parhaat ja rennoimmat polttarit ikinä! Kiitokset Mikolle ja Markolle, ja erityisesti Valtterille joka kantoi päävastuun tapahtuman järkkäämisestä! :)

Valtteri.

Hurjasti tekemistä!

Heipä hei kaikki,

Ja ihan ensi alkuun pahoittelut ylipitkäksi venähtäneestä tauosta -taas. Alle kolme viikkoa aikaa häihin! Ihan huisia. :)

Aloitellaanpa sillä miten ollaan edetty: Ensinäkin mun puvustuksen kaikki osat ovat kasassa. Korut, mekko, kengät... Viimein!

Samoin Antilla on nyt puku kalvosinnappeja myöten kunnossa. Kun myös kaasot ja morsiusneidot alkavat olla sangen hyvässä vaiheessa pukujensa kanssa, tilanne näyttää sen suhteen nyt sangen valoisalta: kukaan meistä siis ei ainakaan ole saapumassa keisarin uusissa vaatteissa häihin -näillä näkymin.

Ensi viikonlopuksi olen ahdistanut Antin jäämään Jyväskylään, sillä minulle tehdään koemeikki ja -kampaus launtaina. Morsiuskimppu ja vieheet tullaan niin ikään sopimaan samana päivänä: oon koittanut nyt hurjasti miettiä, mitä haluan kimppuun. Vaikeaa! Alustavasti ollaan juteltu mm. neilikoista ja ruusuista, mutta kallat ja ruusutkin voisivat olla kauniit yhdessä, pelkistä ruusuista tai ruusuista harsokukkien kanssa puhumattakaan..

Punaista, valkoista vai punavalkoista? Pyöreää vai pisaraa? Kas siinä pulma.

Onneks mulla on lauantaihin asti aikaa miettiä! :)

Istumapaikkalaput ovat valmiit. Istumajärjestys on melkein valmis. Hääkarkkipussit ovat vaiheessa. Häätanssikurssia yks kerta jäljellä. Kirkon koristelu suunniteltu. Kaasojen tehtäviä alustavasti mietitty. Juonnot suunnittelematta. Laulut päätetty. Häämarssista pitää vielä soittaa... Ohjauskyltit tehty. Muutto Kuokkalasta suunnitteilla. Hääautoksi loistava ehdokas, sen koristelua pitää miettiä. Muut kukkaset pitää tilata.

HUH.

Ja vielä pitäis lukea lääkiksen pääsykokeisiin samalla...!

Kivaa on kyllä ollu, ei siinä. :) Paljon vaan tekemistä! Jospa nyt vetäytyisin valmistautumaan taas huomisen koitokseen...

Hyvät yöt :)