Polttaripäivitys!

Tästä tuli nyt sitten hiukan kuvapitoisempi blogipäivitys, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja mitäs näitä muita kliseitä nyt on... Julkaisin tämän saman tekstin myös omassa blogissani, eli hyödynnämme häiden mainonnassa monikanavaisuutta. :)

Mutta niin. Lauantaina oli sitten munkin polttarit, eli vielä ihan hyvissä ajoin. En voi sanoa ettenkö olisi jotain aavistanut, mutta siitä huolimatta hämmästyin suuresti seisoskellessani keittiössä ilman paitaa pelkät shortsit jalassa kun huoneeseen pelmahtivat kaukaa Ähtäristä asti vanhat kaverini Mikko ja Marko.

Valmistautuminen päivän koettelemuksiin alkoi pienellä herkuttelulla ihan kotosalla. Päiväksi oli varattu kaikennäköisiä herkkuja, lähinnä siis useampaa erilaista energiajuomaa... Ohessa minut puettiin asiaankuuluvasti silinterihattuun, puvuntakkiin (jonka alla ei mitään), huomioliiveihin jossa coolface, kahteen tonttulakkiin kaulan ympärillä, Valtterin löytöretkeilijäshortseihin ja sandaaleihin.

Ensimmäiseksi tehtäväkseni annettiin lähteä tekemään viime tingan vaalityötä Suomen Elitistiselle puolueelle uuden henkilöllisyyden turvin, ja samalla kerätä poliittisen toiminnan ärsyttämiltä kansalaisilta naimavinkkejä, joita vihkoon sitten kertyikin pitkä lista. Iskuryhmäämme liittyi tässä vaiheessa mukaan myös jyväskyläläinen sähkömies-hautausurakoitsija Sami.

Tekemässä politiikkaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Etsimässä uusia uhreja.

Opastamassa liberaaleja.

Hämmentämässä vihreitä.

Otin erityisesti tähtäimeeni kansalaisia ahdistelevia vaalityön tekijöitä ja feissareita, mikä osoittautui menestyksekkääksi strategiaksi. Pitkän päivän ajan muille ihmisille politiikkaa jakaneet ihmiset olivat helppoja maaleja eivätkä jaksaneet laittaa merkittävissä määrin vastaan, ja niin Elitistipuolue saikin merkittävää kannatusta. Tai ainakin tsemppausta ja sääliviä katseita..

Elitistipuolueen agenda, politiikan ilosanoma. Voittaa jopa Vapauspuolueen, ehkä.

Erityisesti vassareihin tuntui purevan puolueeni sanoma, mutta lopulta jokainen lähestymämme kansalainen otti asian huumorilla. Yksi kaksimetrinen kirvesmies näytti ensin haluavan muiluttaa meidät länsirajalle, mutta purskahti lopulta pitkän synkistelyn jälkeen nauruun - ehkä syvän sisäisen kamppailun päätteeksi?

Hetken aikaa ehdin kierroksemme aikana tehdä SDP:nkin vaalityötä. Sillä välin kun keltaliivinen uhrini kirjoitteli naimavinkkejä vihkooni, lähdin tarjoamaan demareiden suklaamunia ja vaalimainoksia lähiseudun ihmisille. Suklaamunat kelpasivat, mainokset eivät.

Vaikka poliittinen menestys ehkä antoi hiukan odottaa itseään, vinkkejä avioliittoon - siis naimavinkkejä - kertyi runsaasti. Tässä muutama helmi:

• Ennen avioliittoa kannattaa nostaa rahat pankista ja piilottaa ne yöllä syvään kuoppaan. (28-vuotias automekaanikko)
• Muista olla kiltti. (13-vuotias maahanmuuttajapoika)
• Älä kosta kun muija pettää, vaan jätä se suoraan. (28-vuotias pirinisti)
• Kun seurustelee tarpeeksi pitkään, on seurustellut ihan tarpeeksi. (62-vuotias eläkeläismuori)
• Äänestäkää vasemmistoliittoa. (Tero Toivanen, Vas)
• Hommaa iso perhe niin saadaan paljon uusia veronmaksajia. (35-vuotias perheenäiti, KD)
• Valikoivalla kuulolla pärjää... (35-vuotias mies)
• Nälkä lähtee syömällä, akka juomalla. (24-vuotias insinööriopiskelijamies)
• Vaimon mielipiteet on aina otettava huomioon, paitsi jos on itse 110-prosenttisen varma, mutta silloinkin pitää olla samaa mieltä kuin vaimo. (32-vuotias mies)
• Anna aina periksi. (23-vuotias opiskelijanainen)
• Ei kompromisseja, älä koskaan anna periksi. (26-vuotias opiskelijanainen)
• Muista viedä roskat. (21-vuotias opiskelija)

Näillä eväillä onneen?

Kun viattomia kansalaisia oli hämmennetty vaalipropagandalla tarpeeksi, poikkesimme pelaamassa pari erää bilistä. Mikon ja Markon sentään vaivoin voitin, mutta Valtteria vastaan odotti rökäletappio. Selkeästi tuurilaji on kyseessä.

"Ai miten niin? Ainahan mä pelaan bilistä huomioliivit päällä.."

Sitten olikin jo aika syödä! Kävimme nopeasti kämpillä jossa vaihdoin vähän normaalimmat vaatteet päälle, ja jatkoimme Gringos Locosiin. Vähän TexMex-henkinen ravintola ei ole kalleimmasta päästä, mutta ruoka on erinomaisen hyvää ja tunnelma mukava.

Kun oltiin saatu syötyä, suunnattiin pienen kotiseutukierroksen kautta Äänekoskelle, jossa sitten saunottiin Valtterin porukoilla antaumuksella. Saunomisen ohessa hoidettiin vanha Keski-Suomalainen kansanperinne, eli Sulhasselkäsaunakin pois alta...

Tässä kuvassa siis se sulhasselkäsauna, vai tuliko yllätyksenä?

Täytyy sanoa, että oli parhaat ja rennoimmat polttarit ikinä! Kiitokset Mikolle ja Markolle, ja erityisesti Valtterille joka kantoi päävastuun tapahtuman järkkäämisestä! :)

Valtteri.

Tehokas lauantai

Heippa kaikille,

En ookaan tajunnut kuinka pitkällä ollaan jo hääjärjestelyissä, ja kuinka paljon on vielä tekemättä.

Not my eye!

Tänään heräsin kello 6:45 ja hyppelehdin suihkuun hullun pirteenä. 8:00 pihaan kurvasi Päivi, ja me aloitimme pitkällisen (ja ihanan!) häämeikinetsimisprosessin. Jes, tiedetään täsmälleen nyt mitä mä haluan, ja se ei edes ole kamalan huono idea! Kello 9:30 päivä jatkui kun Anna tepasteli seuraavaksi naapurista ja ruvettiin kokeilemaan hääkampausta. Ensin toki piti kampaajan nähdä miltä se nyt sitten näyttää se puku, joten taas morsiuspukua päälle ja kenkiä jalkaan, ja siitä olikin sitten helppo hahmotella kampauksenkin mallia. (Tähän väliin huomautettakoon: morsiuspuku mahtuu mulle yhä, huh!)

Kampauskin näytti hyvältä! Täytyy tosin sen verran sanoa, että en ite ikinä olis uskonut että haluan sellaisen kampauksen, mutta nyt kun kokeiltiin, niin se yllättävin vaihtoehto olikin taas paras - näinhän kävi jo puvunkin kanssa! Annan poistuttua jatkettiin Lappalaisille, jossa kunnostettiin häärekvisiittaa kauheella kiireellä. Tiimarista käytiin hakemassa kankaita, poikettiin puutarhalla (ihanaa, ollaan tilattu nyt paljon kukkia!) ja sen jälkeen suunnattiin kukkakauppaan kello 14:00 sopimaan morsiuskimpusta. Ehkä tän päivän vaikein päätettävä asia!

Kotiin tultuamme alettiin äitin kanssa tekeen hääkarkkipusseja. Niihin on jo tosi hyvä idea, mutta kangasta ja muuta rekvisiittaa täytyy ostaa lisää, sekä tietenkin ne karkit niihin. Voi kun nyt ehtis kaiken hyvin! Serviettejä ei vaan tänään millään löydetty.

Kuten huomannette, oon alkanut varoa paljastamasta mitään liian tarkkaa! Tähän aikaan kahden viikon päästä mä olenkin jo rouva Koskela... Huiiiii! :)

Antti ei tosiaan täksi viikonlopuksi tullut Kangasalle. ... Joku saattanee jo arvata syyn. ;)

- Marierika

Ps. Huomautuksena: sukunimet jätetty tahallaan pois ihmisten nimistä. :)

Kaaso kirjoittelee polttareista!

Pyysin, että yksi kaasoistani, jo aiemmin esitelty Joksu, kirjoittelisi muutamalla sanalla polttarifiiliksiä. Tässä teille hyvät lukijat vierailevan tähden näkökulma!

________________________________________________________________

Polttareita oli kyllä mukavaa suunnitella! Alussa oli tosin hieman haasteita näköpiirissä; miten löytää sopiva päivä kuudelle henkilölle –yksi kaasoista lähtisi pitkälle ulkomaanmatkalle ja kolmella oli kirjoitukset– ja vielä siten, että Mari saataisiin Jyväskylästä Kangasalle ilman aavistuksia polttareista? 

Itse ohjelman suunnittelu oli hauskaa. Ideoinnissa auttoi netti ja muiden ystävien polttarikokemusten muisteleminen, mutta tärkeintä oli mielestämme saada polttareista persoonallisen näköiset. Tuumimme, että koska Mari on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja eduskuntavaalit ovat lähipäivinä, voisi eräänlainen vaalikampanjointi toimia. Siitä lähti sitten erilaisia ideoita lentelemään, kampanjan teemasta ja ennen kaikkea siitä, missä projekti voitaisiin toteuttaa. Keskustorilla värjöttely kovassa pakkasessa latistaisi iloisemmankin tunnelman, joten päädyimme Ideaparkkiin. 

Polttareissahan on myös olennaista pieni nolauselementti. Koska olemme tällaisia kovin kilttejä kaasoja, emme laittaneet Maria tanssimaan nykytanssia humpan soidessa keskusaukiolle, vaan tyydyimme morsiamen pukemiseen ihastuttavaan 80-luvun jakkuun. Ajattelimme, että kirkkaankeltainen kuosi mustin pilkuin kävisi hyvin nolauselementistä, kun mukaan laitettaisiin vielä polvenkorkuinen pehmolelukoira kaveriksi ja tehtäviksi kaikenlaista erikoista. Parin kaasopalaverin, runsaan facebook-viestittelyn ja alkuvalmistelujen jälkeen olimmekin sitten valmiita.

Polttaripäivä lähti käyntiin Anniinan ja Emilian uurastuksella saunan koristelujen parissa, ja upeaa jälkeä tytöt saivatkin aikaan! Muut kaasot järjestelivät tahoillaan oheismateriaalia päivään. Esimerkiksi Sanni ja Anna olivat ottaneet helluntaiseurakuntaan yhteyttä, voisiko morsian tulla pitämään pienen puheen nuorteniltaan. Tekstiviestejä läheteltiin ahkerasti, jotta pysyttäisiin aikataulussa ja oltaisiin perillä siitä, missä Maria kuljettava auto menee. 

Koska Mari edellisessä postauksessa käsitteli polttaripäivän tapahtumia, en käy niitä sen enempää referoimaan. Mukavalla porukalla on hauskaa tehdä mitä vain, ja aika meni kuin siivillä. Illan kruunasi morsiussauna, ja siellä tyttöjen kesken tuumittiin, että kenen polttareita seuraavaksi vietetään… :)



 Joksu
________________________________________________________________________


Kiitos Joksu! :)

P-O-L-T-T-A-R-I-T ! ! !

Ja mä en siis todellakaan etukäteen osannut aavistaa tätä!

Äiti oli aiemmin käskenyt mun olla paikalla, kun perjantaina emännät kahden maissa tulisivat ja mun pitäis olla paikalla juttelemassa häämenuista niiden kanssa. Niinpä saavuin jo torstai-iltana ja odottelin kiltisti kotona Antin kanssa emäntiä - jotka yllättäen olivatkin kaksi VPK:n sammutusasuissa olevaa poikaa. HUI. Kiljuin kun tajusin mistä on kyse!

Lähdettiin silmät sidottuina siitä ja ajeltiin oman arvioni mukaan joku 5-10 minuuttia ennenkö pojat pysäyttivät, ja totesivat että nyt vaihdetaan tyttö seuraavaan autoon. Seuraavassa autossa kukaan ei vastannut, kun kysyin keitä täällä on, ja niinpä matkaa jatkettiin ainoastaan Pieni Sydän -kappaleen säestämänä, ja sen jälkeen monien muiden iskelmäkappaleitten soidessa..

Anna ja vaalikoju.

Minä, mun koira ja Sanni.

Silmät sidottuna on vaikea arvioida aikaa, mutta sen verran salapoliisi olin, että laskin että noin 25 minuuttia varmaan ajettiin kappaleiden määrästä päätellen. Minut talutettiin autosta, ja huivi vetäistiin silmiltäni Ideaparkissa "Rakkauden vaalikojun" äärellä. Emilia, Sanni (jotka olivat olleet autossa), Anna, Johanna ja Anniina hurrasivat ja sen jälkeen mentiin vaihtamaan vaatteita ja meikkaamaan.

Kun olin valmis, sain tehtäväkseni kerätä adressiin 25 nimeä "Rakkauden puolesta." ..... Suomalaisilta on ihanaa feissata nimiä, etenkin kirkkaan keltaisessa jakkupuvussa ja meikit kirjaimellisesti poskilla. Mutta hei, onnistuin enkä saanut sanktioita! Koska olin kummankin nopea, päättivät tytöt kerätä lisäksi ohjeita sydänlappusiin, eli siis minä kiersin ja pyysin ihmisiä kirjoittamaan avioliittoa varten joitain ohjeita. "Älä kuorsaa" ja "Paljon pusuja!" lukeutuivat lemppareihini, tietysti yhden pojan kirjoittaman "Koita kestää.." ohella..

Sitten käytiin syömässä hienosti ja Ideaparkista matka jatkui silmät sidottuna. Olin Ideaparkissa kävelyttänyt talutushihnassa lapsuuden lempparikoiraani, sellaista pehmolelu-Huskya, ja seuraava kohteemme olikin Kangasalla K-kaupassa koiranruokahylly. Tehtäväni oli käydä ostamassa Huskylle ruokaa: tähän jouduin käymään kysymään suosituksia eräältä nuorelta myyjäpojalta, joka vähän paheksui sitä miten huonosti koiraani oli hoidettu kun se oli jäänyt niin pieneksi. Hän suositteli mustaamakkaraa.

Ideaparkissa syömässä! Anniina ja Sanni.. Ja mun kaunis meikki!

Kaupan jälkeen silmäni sidottiin ja Emilia ajelutti minua kehää ympäri Kangasalaa, sillä tähän asti olin ollut liian hyvin perillä (pettämätön suuntavaistoni...) että missä mentiin. Olin siinä uskossa, että olisimme saapuneet Prisman pihaan, kun seuraavan kerran poistuin autosta. NOH. On kivaa miettiä millaista hilpeyttä olen herättänyt arvuuttelemalla sijaintiani, kun minua talutettiin helluntai-seurakunnan käytävää eteen puhumaan.

Helluntaisrk. Uskon tehneeni lähtemättömän vaikutuksen.

Huivi napattiin taas silmiltäni, ja katselin hetken ällistyneenä alas esiintymislavalta. Sanni sanoi, että nyt Mari pitää puheen, ja ojensi minulle lapun, jossa oli kolme (vai neljä?) asiaa jotka minun piti puheessani mainita. Alkuun vähän rakoili,mutta enköhän mä jotain osannut sanoa...!! Suurten suosionosoitusten saattelemana poistuin, ja silmäni sidottiin viimeisen kerran...

Ja matkalla saunaan!

Seuraavaksi oltiin jossain kylmässä, ja tytöt määräsivät riisuutumaan. Sain huivin pois silmiltäni, ja sen jälkeen kattiloita kilistelevät tytöt saattoivat minut saunalle, jossa sitten päästiin juhlistamaan hengissä selviytymistäni, tulevaa avioliittoa ja kaikkea muuta mitä nyt sellaisessa tilanteessa voi juhlia. IHAN MAHTAVAA!! Perinteinen morsiussauna suvun vanhojen naisten (äiti ja Anniinan äiti Päivi..) pesemänä, kylvyssä ja herkutellen, lopuksi hieronta ja käsihoito!!!

Näin siis on polttarit ja sen myötä yksi iso koitos munkin elämässä koettu. :) Kaikki sujui upeasti, ja kaasot oli kyllä nähneet hurjasti vaivaa. Olen onnellinen! Sauna ja kattaus, kaikki oli viimeisen päälle koristeltu, ja syötiin ihania mun lempiherkkuja. Ja joo, tunnustan, oli jopa pakko luistaa yhden illan ajaksi suklaalakosta, mut tänään olen taas tiukkaakin tiukemmin jatkanut sitä!

Kiitos rakkaat kaasot, ootte upeita!

Emilia taas kerran kameran takana. Kiitoskiitos <3

- Marierika

Polttaritouhuja

Marin polttarit olikin sitten tänään! Järjestäjäporukka (=lähinnä siis kaasot) oli onnistunut hyvin pimittämään tiedon tästä, Marin äiti vinkkasi minulle tulevasta noin vartin ennen kuin kyyti Marille tuli, silmät sidottiin ja tuleva vaimoni vietiin auton takapenkillä koettelemusten matkalle... Hämmennys.

Maria hakemaan tuli kaksi palomiestä, joskaan tikas- tai edes sammutusautoa ei ainakaan tällä kertaa saatu nähdä. Pojat olivat ihan tuntemattomia ainakin minulle, mutta toivo elää ettei matka vie ihan maan ääriin asti. Teeman sopivuudesta tai sopimattomuudesta voi olla montaa mieltä, mutta saanpahan koodata tärkeitä projekteja illan rauhassa... Mari varmaan kertoo viimeistään huomenna polttareiden tapahtumista enemmän, ja Emilia lähti mukaan kameran kanssa, joten kuviakin saatatte saada.

Peitetarinana, jolla meidät saatiin tänään houkuteltua Kangasalle, toimi suunnitelma tavata emännät tänään, mutta sekin siirtyy nyt sitten huomiselle. Samoin bestmanini Valtteri tulee huomenna tapaamaan kaasoja ja Marin porukoita ensimmäistä kertaa kunnolla, joten päästään suunnittelemaan aikatauluja, biisejä ja ehkä juhlapaikan koristelua enemmän, toivottavasti jossain vaiheessa ehditään hakea mun pukukin Morsiusgalleriasta. Oon siitä ihan pähkinöinä. Vaikka kyseessä on tavallaan kuitenkin ihan normaali musta puku, on se aivan törkeän hyvännäköinen, ja potentiaalisesti vieläpä aika hyvä sijoitus, sillä siinä missä frakki, smokki tai shaketti olisi aika käyttökelvoton häiden jälkeen, juhlavaakin tummaa pukua voi käyttää melkein missä vain.

Linnanjuhliin lupaan sitten hommata frakin, vaikkei sekään ihan pakollista olisi.. Mut se siitä, Marin seuraavaa päivitystä odotellessa...

PS. Ylihuomenna sitten kuulutukset Kangasalan keskustan kirkossa! :)