Vielä jaksetaan jauhaa häistä hiukkasen...

Ajattelin itsekin kirjoitella hääpäivästä jotain. Blogiin kirjoittaminen ei minunkaan osaltani lopu häihin, mutta toki aiheet on hiukan harvemmassa.

Melkein pitää vielä kiittää kaikkia vieraita, ja erityisesti häitä järjestämässä olleita tuttavia, sukulaisia, kavereita ja ystäviä. Ilman teitä hääpäivä ei olisi ainakaan samalla lailla (ja samassa mittakaavassa..) ollut unohtumaton kuin se nyt oli.

Jo pari kuukautta ennen häitä kuuntelin huolestuneena, kun joku tilastotieteilijä-sammakkomies povasi  huhtikuun alussa alkavaa hellekautta, joka sopivasti huhtikuun lopussa muuttuu muutaman päivän mittaiseksi nollakelijaksoksi jolloin räntää sataa joka päivä. Pari viikkoa ennen häitä ensimmäiset sääennusteet lupasivat epävakaista säätä koko viikonlopulle, ja vielä viikkoa ennen häitä näytti varmalta, että jotakuinkin koko hääpäivän ajan sataa.

Viikonlopun lähetessä hetkittäin näytti jo paremmalta, ja viikonlopun sääksi luvattiin taas epävakaista - ei siis enää varmaa sadetta. Ennuste ei kuitenkaan muuttunut siitä enää paremmaksi, ja perjantaina vielä sateli ainakin illasta, kun hain bestmanini Valtterin Tampereen rautatieasemalta.

Hääpäivän aamuna kuitenkin aurinko paistoi, ja oli melkein kuuma. Kaunis sää jatkui ilmeisesti koko seremonian ajan (jostain syystä ulkona vallitsevasta säästä ei ole tarkkoja mielikuvia..), ja kirkosta poistuessammekin satoi vain riisiä, tosin sitä tulikin sitten aivan kaatamalla.

Riisiä ilmassa!
Kuvaaja: Petri Sandström

Matka juhlapaikalle meni myös kesäisen, hyvän sään saattelemana. Kun muodollisuudet siellä saatiin polkaistua käyntiin, alkoikin ulkona sitten perinteinen kesäsade - ja sitä jatkui jonkin aikaa. Ilma ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut synkäksi, ja sopivasti ennen ulos siirtymistä (ja morsiuskimpun + sukkanauhan heittämistä) sade loppui ja pihalaatoitus ehti juuri ja juuri kuivaa.

Sukkanauhan kaivaminen oli oma operaationsa, mutta sen - kevyen kankaanpalan - viskaaminen takana odottavalle poikamiesjoukolle oli vielä huomattavasti haastavampaa. Heitto lähti lopulta semisti kovaa mutta aika matalalla, ja Joonahan sen nappasi.

Voitonriemuisena.
Kuvaaja: Miku

Jos Joona on porukan seuraava naimisiinmenijä, saavat Pauli ja muut vähemmän onnekkaat poikamiehet odotella hetken...

Paluu arkeen tuli aika nopeasti, kun minulla jatkuivat työt ja Marilla pääsykokeisiin luku. Nyt asustelemme toistaiseksi yhdessä Valtterin kanssa Kauppakadun varrella Jyväskylässä. Valtteri-parka joutuu kestämään meitä koko pitkän kesän...

Valtteri-parka...
Kuvaaja: Miku

Polttaripäivitys!

Tästä tuli nyt sitten hiukan kuvapitoisempi blogipäivitys, mutta kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja mitäs näitä muita kliseitä nyt on... Julkaisin tämän saman tekstin myös omassa blogissani, eli hyödynnämme häiden mainonnassa monikanavaisuutta. :)

Mutta niin. Lauantaina oli sitten munkin polttarit, eli vielä ihan hyvissä ajoin. En voi sanoa ettenkö olisi jotain aavistanut, mutta siitä huolimatta hämmästyin suuresti seisoskellessani keittiössä ilman paitaa pelkät shortsit jalassa kun huoneeseen pelmahtivat kaukaa Ähtäristä asti vanhat kaverini Mikko ja Marko.

Valmistautuminen päivän koettelemuksiin alkoi pienellä herkuttelulla ihan kotosalla. Päiväksi oli varattu kaikennäköisiä herkkuja, lähinnä siis useampaa erilaista energiajuomaa... Ohessa minut puettiin asiaankuuluvasti silinterihattuun, puvuntakkiin (jonka alla ei mitään), huomioliiveihin jossa coolface, kahteen tonttulakkiin kaulan ympärillä, Valtterin löytöretkeilijäshortseihin ja sandaaleihin.

Ensimmäiseksi tehtäväkseni annettiin lähteä tekemään viime tingan vaalityötä Suomen Elitistiselle puolueelle uuden henkilöllisyyden turvin, ja samalla kerätä poliittisen toiminnan ärsyttämiltä kansalaisilta naimavinkkejä, joita vihkoon sitten kertyikin pitkä lista. Iskuryhmäämme liittyi tässä vaiheessa mukaan myös jyväskyläläinen sähkömies-hautausurakoitsija Sami.

Tekemässä politiikkaa. Mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.

Etsimässä uusia uhreja.

Opastamassa liberaaleja.

Hämmentämässä vihreitä.

Otin erityisesti tähtäimeeni kansalaisia ahdistelevia vaalityön tekijöitä ja feissareita, mikä osoittautui menestyksekkääksi strategiaksi. Pitkän päivän ajan muille ihmisille politiikkaa jakaneet ihmiset olivat helppoja maaleja eivätkä jaksaneet laittaa merkittävissä määrin vastaan, ja niin Elitistipuolue saikin merkittävää kannatusta. Tai ainakin tsemppausta ja sääliviä katseita..

Elitistipuolueen agenda, politiikan ilosanoma. Voittaa jopa Vapauspuolueen, ehkä.

Erityisesti vassareihin tuntui purevan puolueeni sanoma, mutta lopulta jokainen lähestymämme kansalainen otti asian huumorilla. Yksi kaksimetrinen kirvesmies näytti ensin haluavan muiluttaa meidät länsirajalle, mutta purskahti lopulta pitkän synkistelyn jälkeen nauruun - ehkä syvän sisäisen kamppailun päätteeksi?

Hetken aikaa ehdin kierroksemme aikana tehdä SDP:nkin vaalityötä. Sillä välin kun keltaliivinen uhrini kirjoitteli naimavinkkejä vihkooni, lähdin tarjoamaan demareiden suklaamunia ja vaalimainoksia lähiseudun ihmisille. Suklaamunat kelpasivat, mainokset eivät.

Vaikka poliittinen menestys ehkä antoi hiukan odottaa itseään, vinkkejä avioliittoon - siis naimavinkkejä - kertyi runsaasti. Tässä muutama helmi:

• Ennen avioliittoa kannattaa nostaa rahat pankista ja piilottaa ne yöllä syvään kuoppaan. (28-vuotias automekaanikko)
• Muista olla kiltti. (13-vuotias maahanmuuttajapoika)
• Älä kosta kun muija pettää, vaan jätä se suoraan. (28-vuotias pirinisti)
• Kun seurustelee tarpeeksi pitkään, on seurustellut ihan tarpeeksi. (62-vuotias eläkeläismuori)
• Äänestäkää vasemmistoliittoa. (Tero Toivanen, Vas)
• Hommaa iso perhe niin saadaan paljon uusia veronmaksajia. (35-vuotias perheenäiti, KD)
• Valikoivalla kuulolla pärjää... (35-vuotias mies)
• Nälkä lähtee syömällä, akka juomalla. (24-vuotias insinööriopiskelijamies)
• Vaimon mielipiteet on aina otettava huomioon, paitsi jos on itse 110-prosenttisen varma, mutta silloinkin pitää olla samaa mieltä kuin vaimo. (32-vuotias mies)
• Anna aina periksi. (23-vuotias opiskelijanainen)
• Ei kompromisseja, älä koskaan anna periksi. (26-vuotias opiskelijanainen)
• Muista viedä roskat. (21-vuotias opiskelija)

Näillä eväillä onneen?

Kun viattomia kansalaisia oli hämmennetty vaalipropagandalla tarpeeksi, poikkesimme pelaamassa pari erää bilistä. Mikon ja Markon sentään vaivoin voitin, mutta Valtteria vastaan odotti rökäletappio. Selkeästi tuurilaji on kyseessä.

"Ai miten niin? Ainahan mä pelaan bilistä huomioliivit päällä.."

Sitten olikin jo aika syödä! Kävimme nopeasti kämpillä jossa vaihdoin vähän normaalimmat vaatteet päälle, ja jatkoimme Gringos Locosiin. Vähän TexMex-henkinen ravintola ei ole kalleimmasta päästä, mutta ruoka on erinomaisen hyvää ja tunnelma mukava.

Kun oltiin saatu syötyä, suunnattiin pienen kotiseutukierroksen kautta Äänekoskelle, jossa sitten saunottiin Valtterin porukoilla antaumuksella. Saunomisen ohessa hoidettiin vanha Keski-Suomalainen kansanperinne, eli Sulhasselkäsaunakin pois alta...

Tässä kuvassa siis se sulhasselkäsauna, vai tuliko yllätyksenä?

Täytyy sanoa, että oli parhaat ja rennoimmat polttarit ikinä! Kiitokset Mikolle ja Markolle, ja erityisesti Valtterille joka kantoi päävastuun tapahtuman järkkäämisestä! :)

Valtteri.

Tanssi on taitolaji ja muita kuulumisia

Tänään jouduin lunastamaan jo aikaa sitten Marille antamani lupauksen, ja vääntäydyimme yhdessä häävalssikurssille (tai siis minä raahauduin ja Marin kirmasi). Muutaman viikon torstai-illat valtaava kurssi käy hyvästä kertauksesta häitä varten, molemmilla on jo hetki aikaa siitä kun viimeksi on joutunut tanssimaan.

Melkein kuin me, paitsi me ei oltu edes humalassa.

Tanssiminen sujui pienen alkuhaparoinnin jälkeen varsin mainiosti. Kenellekään ei liene yllätys että selkä menosuuntaan päinkin Mari yritti kaikin keinoin päättää suunnan ja viedä, joten välillä jouduin tempomaan sitä aika päättäväisestikin ettei törmäilty muihin kurssilaisiin. Jos hetken aikaakin edettiin siten että mies oli selkä menosuuntaan päin, Mari pyrki jyräämään jonkun muun parin, tai ainakin minut. Suuremmilta kolareilta ja parisuhdeväkivallaltakin kuitenkin vältyttiin - ainakin tällä kertaa.

Vaihtoehtoinen häätanssi.
Meillä on vaikeuksia päättää tän ja häävalssin väliltä...

PS. En koskaan liioittele.


Päivän muihin saavutuksiin lukeutukoon Tokmannissa käynti. Sieltä löytyi potentiaalista edullista hääenergiajuomaa, hintaan 50snt/tölkki sisältäen pantin, mikä on jo halvempaa kuin Kespron tukusta saamani tarjous 65snt/tölkki. Toisaalta, Iskelmä-energiajuoma maistuu Valtterin sanoin "ihan iskelmältä - siis väljähtyneeltä vanhan naisen hajuvedeltä."

En epäile hetkeäkään etteikö luonnehdinta olisi tullut kokemuksen syvällä rintaäänellä...

Illalla teimme vielä Valtterin kanssa kimppalenkin Kuokkalan kautta, ja Mari jäi kämpilleen yöksi kun me jatkoimme nohevaa tahtijuoksua takaisin Kauppakadulle. Harvinaista ja poikkeuksellista, mutta nyt tuntui ihan kivalta kirmailla pitkin Jyväskylän katuja, vaikka happi meinasikin Kirkkopuistonmäelle noustessa vähän loppua...


Turbokiireitä

Mari paahtaa nyt valmennuskurssilla ja yliopisto-opintojen parissa, ja itselle puskee töitä vähän joka tuutista, joten välillä tulee pieniä taukoja blogin päivitykseen, pahoittelen sitä. Koittakaa kestää, häävalmistelujen etenemisestä kyllä jaksetaan kirjoitella! :)

Viikonlopun olimme taas Kangasalla, Valtterikin oli messissä ja suunnittelimme häihin ohjelmaa ja kävimme katsomassa ja hääjuhlapaikkaa oikein ajatuksen kanssa. Eiköhän sinne saada kaikki vieraat mahtumaan. Sunnuntaina oli ohjelmassa pientä jännää, kun kävimme kirkossa kuuntelemassa kuulutukset - oli hurja kuulla omat nimet kirkossa papin sanomana. Olimme vieläpä ainut pari joka on menossa naimisiin, joten saimme oikeastaan koko kuulutuksen vain itsellemme... ;)

Polttaritouhuja

Marin polttarit olikin sitten tänään! Järjestäjäporukka (=lähinnä siis kaasot) oli onnistunut hyvin pimittämään tiedon tästä, Marin äiti vinkkasi minulle tulevasta noin vartin ennen kuin kyyti Marille tuli, silmät sidottiin ja tuleva vaimoni vietiin auton takapenkillä koettelemusten matkalle... Hämmennys.

Maria hakemaan tuli kaksi palomiestä, joskaan tikas- tai edes sammutusautoa ei ainakaan tällä kertaa saatu nähdä. Pojat olivat ihan tuntemattomia ainakin minulle, mutta toivo elää ettei matka vie ihan maan ääriin asti. Teeman sopivuudesta tai sopimattomuudesta voi olla montaa mieltä, mutta saanpahan koodata tärkeitä projekteja illan rauhassa... Mari varmaan kertoo viimeistään huomenna polttareiden tapahtumista enemmän, ja Emilia lähti mukaan kameran kanssa, joten kuviakin saatatte saada.

Peitetarinana, jolla meidät saatiin tänään houkuteltua Kangasalle, toimi suunnitelma tavata emännät tänään, mutta sekin siirtyy nyt sitten huomiselle. Samoin bestmanini Valtteri tulee huomenna tapaamaan kaasoja ja Marin porukoita ensimmäistä kertaa kunnolla, joten päästään suunnittelemaan aikatauluja, biisejä ja ehkä juhlapaikan koristelua enemmän, toivottavasti jossain vaiheessa ehditään hakea mun pukukin Morsiusgalleriasta. Oon siitä ihan pähkinöinä. Vaikka kyseessä on tavallaan kuitenkin ihan normaali musta puku, on se aivan törkeän hyvännäköinen, ja potentiaalisesti vieläpä aika hyvä sijoitus, sillä siinä missä frakki, smokki tai shaketti olisi aika käyttökelvoton häiden jälkeen, juhlavaakin tummaa pukua voi käyttää melkein missä vain.

Linnanjuhliin lupaan sitten hommata frakin, vaikkei sekään ihan pakollista olisi.. Mut se siitä, Marin seuraavaa päivitystä odotellessa...

PS. Ylihuomenna sitten kuulutukset Kangasalan keskustan kirkossa! :)

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa

Ahh, olipas taas klisee. Hei, mut oikeesti kuvia, koska kuvat on kivoja!

Valo-Mari

Allekirjoittanut antoi Marille ystävänpäivälahjaksi kallisarvoisen valopallon. Mari ihastui, eikös sen näe jo ilmeestäkin?

Voisin alkaa noiden maahantuojaksi, käsittämättömän kiva vekotin.

Vääristynyt minäkuva?

Herrasmiehet katsovat oopperaa. Videotykillä. Tai oikeasti katsotaan tietysti tätä.

Kuvassa siis minä ja Valtteri joka toimii häissä bestmanina.

Joo, se on Applehiiri.

Marin kavereita kävi tänään melkoinen lauma, rääväsuisimmat kehtasivat varovaisesti ihmetellä diskopalloamme. Päivän ollessa valoisa en päässyt demonstroimaan pallon todellista kauneutta, joten julkaisen nyt sitten tässä kuvan, jonka julkaisin jo aiemmin omassa blogissani.

Lady Marin pokerface.

Ja viimeisenä: Mari on aina kaunis :) Tykkään erityisesti noista hiuksista.

Rakkaat kaasoni ja ihan paras bestman!

Täytyyhän se tiimikin esitellä jossain vaiheessa :) Siispä tässä teille lyhyt ja ei ollenkaan tarpeeks ylistävä, mutta suuntaa-antava pieni esittely kuitenkin!

Emilia

Rakkaista rakkain ihana pikkusiskoni! Emppu on ihan uskomaton tyyppi: se on taitava kaikessa mitä se tekee (urheilu, musiikki, elukat, opiskelu, VALOKUVAUS) mutta silti ei yhtään ylpeile vaan on jotenkin itsevarman hillitty. Me ollaan riidelty Empun kanssa enemmän kun kenenkään muun (noh, ehkä äiti..) mutta taitaa olla niin että se on opettanut vaan toisesta lisää, eikä mitään huonontanut. :) Empulle on helppo puhua mistä vaan, se kun tajuaa heti mitä tarkotan, ja ajatteleekin usein yhtä aikaa samoja asioita!

Anna

Anna oli ihan tipalla ettei se olis päässyt mun juhliin, se olis ollut kamala menetys!! Annan kanssa ollaan oltu parhaita kavereita suunnilleen siitä lähtien, kun istuttiin heppojen selkään yhdessä - aika nuoresta siis! Melkein muisto kun muisto lapsuudesta niin Annakin kuuluu siihen: oli kyse sitten kesästä ja jäätelöstä ulkona, hienoista (porukoita tuskastuttavista) näytelmistä tai ulkorakennusten sisustamisesta talliks. Upea ystävä, hirvee huimapää, mielettömän hauskaa aina yhdessä! 

Sanni

Sannin kanssa ollaan tutustuttu vasta lukiossa, ja aluks oltiin melkein sotajalalla. Kai kun vietiin toisiemme reviiriä, mut sittemmin on kyllä todettu, että oltiinpa sillon lapsia! Sannilla on kans loistava huumori, ja jotenkin ihailtavan selkee ja suora tyyli: silleen tehdään miten sanotaan, sitä tehdään mitä halutaan. Sanni ei turhia muille kumartele, vaan tekee just mielensä mukaan! Meillä on ollut monia upeita keskusteluita - pojista, kavereista, ammatista, pojista... Luottoystävä!

Anniina
Mun ihanaihana kakkossisko! Anniina on varmaan maailman sydämellisin ja positiivisin ihminen! Luova, rohkea, kaunis, älykäs... Sulle olis niin helppo olla kateellinen :) Anniinan ja koko Mansikka-ahon poppoon kanssa me ollaan tehty kaikki matkat yhdessä, ja siinä on oppinut kyllä hyvin tunteen toisen. Anniina hymyilee ja nauraa paljon, pitää päänsä, on hengellinen ja syvällinen.

Johanna
Ja kaasoista viimeisenä ja viidentenä -ei kuitenkaan vähäisimpänä- Johanna! Meidän porukasta se missi ja malli! Joksulla on aivan loistavia ajatuksia, hauskoja päähänpistoja, ja jos olette lukeneet Johannan kirjoittamia tekstejä, tiedätte mistä puhutaan! Johanna tuntuu kans aina olevan hyvällä tuulella, ja Joksun seurassa on kamalan helppo olla. Ei tarvii yrittää mitään. Johanna on ihanasti kaikessa mukana eikä koskaan tallaa ketään eikä lyttää kenenkään ideoita.






Valtteri
Ja loppuun jätetään herkkupalat, tietysti! Valtteriin olen saanut kunnian tutustua kuluneena syksynä vasta enemmän - ja vitsi että Antilla on hyviä kavereita :) Valtterin kanssa on helppo jutella kans asiasta kun asiasta, ja hei - suomalainenkin mies saattaa jopa osata kysyä, että mitä kuuluu, ja miten sulla menee, uskokaa tai älkää! Valtterin huumorintaju on loistava, vaikka joskus liikutaankin melkeen pelottavan rajamailla :D Lisäks oon ihan hämmästellyt, miten uskomattoman kärsivällisesti se jaksaa kuunnella kaikkia mun niitäkin juttuja, joista Antti sanoo, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. (Tai ehkä sekin vaan on hyvä näytteleen.)



Siis toisin sanoen: jos se on tiimistä kiinni, häiden onnistuminen on taattu!


- Mari