Long time no story

Heipä hei,

Melkein häveten kirjoittelen nyt - niin kauan on kulunut sitten mun viime tekstin. Viimeiset pääsykokeetkin on kuitenkin nyt ohi, ihanaa, ja kesä näyttää mansikoilta ja Jyväskylältä - sekä sadepäivien rattona New Vegasilta! Ajattelin pistää muutamia kuvia, mitä Emilia on ottanut häiden alla, kuten siis kauan sitten jo lupasin. Häävalmisteluista kuvia olen yrittänyt etsiskellä muualtakin, mutta katsellaan miten pärjään Empun kansiosysteemin kanssa!

Valmiina töihin! Vaikka äiti olikin varsinaisesti keittiömestarina, tartuin minäkin kaulimeen useasti - ja isäntä siitä innostuneena muihin töihin..

Koska vietimme juhliamme vapun aattona, halusimme ilman muuta tarjota munkkeja ja simaa juhlavieraille! Niitä äiti sitten uurastikin kaikki vapaa-aikansa: mulla oli pääsykokeisiin niin kova preppaus päällä että minä en nyt ollut se ahkerin tekijä..

Tilasimme valmiina lihat: siis kaksi kokonaista saunapalvattua possua. Täytekakun teon sälytimme myös ulkopuolisille: keittiössä emäntinä olleista naisista eräs oli kokenut kakuntekijä. Salaatteihin ostimme ainekset valmiiksi, nekin jäivät sitten emäntien aamulla laiteltaviksi, salaattiahan nyt ei kannata hirveän kauan seisottaa ihan jo sen ulkonäönkin takia. Perunateatteri meillä oli samalla kun seurailimme Katen ja Williamin kuninkaalisia häitä ja fiilistelimme jo seuraavaa päivää.

Vielä kuva munkkibisneksestä!

Sitten koristelun kimppuun. Askartelimme menu-ohjelma-tehtävä -tötsät kolmionmallisiin taitettuihin ja liimattuihin papereihin, ja näitä oli oikeasti aika mukava tehdä! Mun huolettomuus ei tosin sovi askarteluun hirveän hyvin: vähän sinnepäin ei näytä kamalan kauniilta. Onneks äiti korjas :)

 Koristelut veimme kaikki torstai- ja perjantai-iltoina Suoraman seurakuntatalolle, siis juhlapaikalle. Hääkaaren, sydämen jonka virittelimme mun ja Antin tuolien ja pöydän päälle - saimme lainaan Orivedeltä papan tuttavalta. Siinä olikin miettimistä, kun sitä kammettiin ovista sisälle! Jos aikoo omiin häihinsä tällaisia extreme-virityksiä hankkia, kannattaa aloittaa miettimällä, miten kaikki saadaan kulkemaan, ettei tuu mälsiä yllätyksiä. Me onneksi saatiin kaikki sujumaan mukavasti!

 Oltiin otettu etukäteen koivuja sisälle, että niihin tulis lehdet. Suurin osa ehtikin kasvattaa mukavasti vihreää ennen h-hetkeä: viikkoa myöhemmin kaikki oli jo paljon vihreämpää tosin luonnossa! Roudattiin koivut ja ämpärit, joissa oli hiekkaa painona ja kansiin tehty reiät koivuja varten, juhlapaikalle edellisiltana, ja toivottiin että niitä olisi suurinpiirtein tarpeeksi. Ja olihan niitä!

Askarreltu oltiin pitkin kevättä, mutta kyllähän kieltämättä loppua kohden jäi tekemistä vielä ihan tarpeeksi. Torstaina, kaksi iltaa ennen häitä, lopettelin viimeiset askartelut.

Antti ja Rontti rentoutuvat kovan päivän aherruksen jälkeen.

Bändille :)

 Oltiin keksitty tehdä yleisölle kuvaustehtäviä. Tehtävät olivat tyyliin: "kuvaa juhlan kaunein kampaus" tai "ota kuva tyytyväisimmästä ruokailijasta." Saimme hauskoja kuvia, olimme päättäneet että kopioimme niitä jo juhlassa koneelle, ja Antin pikkusisko Katsu toimi tässä vastuullisessa virassa. Katsotaan, missä kuvia sitten julkaistaan... :)
Idea oli naimisiin.info:n foorumeilta otettu!




Meidän bändi oli käytännössä bestmanin järjestämä, matkakorvausta vastaan lupasivat tulla. Oikein suuri kiitos vielä kerran bändiläisille :) Kokosimme porukalle herkkukorin kiitokseksi, ja mä sain hyödyntää kaikkia ihania materiaaleja mitä oltiin osteltu pitkin kevättä!

Mummu, ruusut, valkovuokot, mustikanvarvut... :)

Mummu ja äiti kukka-asetelmia tekemässä!

Toinen ruokapöydän kukkakimpuista valmis!

Illalla koimme myös oikein mukavan yllätyksen: äitini serkku Ari oli luvannut tuoda meille hääautoksi mersun. Mersu oli kuitenkin syystä tai toisesta päättänyt, että siitähän ei hääautoa tule, ja niinpä pihaamme kurvasi Ari tällä kaunottarella... :)

Me ihailemme.

Se siitä tällä kertaa! Kotona on helpompi päivittää blogia, kun kaikki kuvat ovat täällä, mutta koitan nyt kuitenkin saada muutaman sanan kasaan taas ennen seuraavaa Kangasala-vierailuamme 15.7.

Palataan!

- Rouva Mari Erika Koskela

Vielä jaksetaan jauhaa häistä hiukkasen...

Ajattelin itsekin kirjoitella hääpäivästä jotain. Blogiin kirjoittaminen ei minunkaan osaltani lopu häihin, mutta toki aiheet on hiukan harvemmassa.

Melkein pitää vielä kiittää kaikkia vieraita, ja erityisesti häitä järjestämässä olleita tuttavia, sukulaisia, kavereita ja ystäviä. Ilman teitä hääpäivä ei olisi ainakaan samalla lailla (ja samassa mittakaavassa..) ollut unohtumaton kuin se nyt oli.

Jo pari kuukautta ennen häitä kuuntelin huolestuneena, kun joku tilastotieteilijä-sammakkomies povasi  huhtikuun alussa alkavaa hellekautta, joka sopivasti huhtikuun lopussa muuttuu muutaman päivän mittaiseksi nollakelijaksoksi jolloin räntää sataa joka päivä. Pari viikkoa ennen häitä ensimmäiset sääennusteet lupasivat epävakaista säätä koko viikonlopulle, ja vielä viikkoa ennen häitä näytti varmalta, että jotakuinkin koko hääpäivän ajan sataa.

Viikonlopun lähetessä hetkittäin näytti jo paremmalta, ja viikonlopun sääksi luvattiin taas epävakaista - ei siis enää varmaa sadetta. Ennuste ei kuitenkaan muuttunut siitä enää paremmaksi, ja perjantaina vielä sateli ainakin illasta, kun hain bestmanini Valtterin Tampereen rautatieasemalta.

Hääpäivän aamuna kuitenkin aurinko paistoi, ja oli melkein kuuma. Kaunis sää jatkui ilmeisesti koko seremonian ajan (jostain syystä ulkona vallitsevasta säästä ei ole tarkkoja mielikuvia..), ja kirkosta poistuessammekin satoi vain riisiä, tosin sitä tulikin sitten aivan kaatamalla.

Riisiä ilmassa!
Kuvaaja: Petri Sandström

Matka juhlapaikalle meni myös kesäisen, hyvän sään saattelemana. Kun muodollisuudet siellä saatiin polkaistua käyntiin, alkoikin ulkona sitten perinteinen kesäsade - ja sitä jatkui jonkin aikaa. Ilma ei kuitenkaan missään vaiheessa muuttunut synkäksi, ja sopivasti ennen ulos siirtymistä (ja morsiuskimpun + sukkanauhan heittämistä) sade loppui ja pihalaatoitus ehti juuri ja juuri kuivaa.

Sukkanauhan kaivaminen oli oma operaationsa, mutta sen - kevyen kankaanpalan - viskaaminen takana odottavalle poikamiesjoukolle oli vielä huomattavasti haastavampaa. Heitto lähti lopulta semisti kovaa mutta aika matalalla, ja Joonahan sen nappasi.

Voitonriemuisena.
Kuvaaja: Miku

Jos Joona on porukan seuraava naimisiinmenijä, saavat Pauli ja muut vähemmän onnekkaat poikamiehet odotella hetken...

Paluu arkeen tuli aika nopeasti, kun minulla jatkuivat työt ja Marilla pääsykokeisiin luku. Nyt asustelemme toistaiseksi yhdessä Valtterin kanssa Kauppakadun varrella Jyväskylässä. Valtteri-parka joutuu kestämään meitä koko pitkän kesän...

Valtteri-parka...
Kuvaaja: Miku

Voi väsy...

Huh, ihan käsittämätön härdelli koko ajan päällä. Päivä referoituna:

• Aamulla mulla tentti ja Marilla valmennuskurssia
• Junalla Jyväskylästä Kangasalle kamppeiden kanssa (paitsi loppumatka Emilian kyydillä)
• Kaikennäköisten tavaroiden shoppailua
• Yks auto+peräkärrylastillinen tavaraa juhlapaikalle
• Tavarakuljetusten organisointia
• Askartelua, tulostelua
• Saunomista.

Viimeinen ei ollut kovin raskasta. Seuraavan kerran ehditään kirjoittaa jotain kattavaa varmaan vasta häiden jälkeen, eikä välttämättä edes ihan heti.

PS. Suuret kiitokset meille lahjoja jo antaneille! :)

Hurjasti tekemistä!

Heipä hei kaikki,

Ja ihan ensi alkuun pahoittelut ylipitkäksi venähtäneestä tauosta -taas. Alle kolme viikkoa aikaa häihin! Ihan huisia. :)

Aloitellaanpa sillä miten ollaan edetty: Ensinäkin mun puvustuksen kaikki osat ovat kasassa. Korut, mekko, kengät... Viimein!

Samoin Antilla on nyt puku kalvosinnappeja myöten kunnossa. Kun myös kaasot ja morsiusneidot alkavat olla sangen hyvässä vaiheessa pukujensa kanssa, tilanne näyttää sen suhteen nyt sangen valoisalta: kukaan meistä siis ei ainakaan ole saapumassa keisarin uusissa vaatteissa häihin -näillä näkymin.

Ensi viikonlopuksi olen ahdistanut Antin jäämään Jyväskylään, sillä minulle tehdään koemeikki ja -kampaus launtaina. Morsiuskimppu ja vieheet tullaan niin ikään sopimaan samana päivänä: oon koittanut nyt hurjasti miettiä, mitä haluan kimppuun. Vaikeaa! Alustavasti ollaan juteltu mm. neilikoista ja ruusuista, mutta kallat ja ruusutkin voisivat olla kauniit yhdessä, pelkistä ruusuista tai ruusuista harsokukkien kanssa puhumattakaan..

Punaista, valkoista vai punavalkoista? Pyöreää vai pisaraa? Kas siinä pulma.

Onneks mulla on lauantaihin asti aikaa miettiä! :)

Istumapaikkalaput ovat valmiit. Istumajärjestys on melkein valmis. Hääkarkkipussit ovat vaiheessa. Häätanssikurssia yks kerta jäljellä. Kirkon koristelu suunniteltu. Kaasojen tehtäviä alustavasti mietitty. Juonnot suunnittelematta. Laulut päätetty. Häämarssista pitää vielä soittaa... Ohjauskyltit tehty. Muutto Kuokkalasta suunnitteilla. Hääautoksi loistava ehdokas, sen koristelua pitää miettiä. Muut kukkaset pitää tilata.

HUH.

Ja vielä pitäis lukea lääkiksen pääsykokeisiin samalla...!

Kivaa on kyllä ollu, ei siinä. :) Paljon vaan tekemistä! Jospa nyt vetäytyisin valmistautumaan taas huomisen koitokseen...

Hyvät yöt :)

P-O-L-T-T-A-R-I-T ! ! !

Ja mä en siis todellakaan etukäteen osannut aavistaa tätä!

Äiti oli aiemmin käskenyt mun olla paikalla, kun perjantaina emännät kahden maissa tulisivat ja mun pitäis olla paikalla juttelemassa häämenuista niiden kanssa. Niinpä saavuin jo torstai-iltana ja odottelin kiltisti kotona Antin kanssa emäntiä - jotka yllättäen olivatkin kaksi VPK:n sammutusasuissa olevaa poikaa. HUI. Kiljuin kun tajusin mistä on kyse!

Lähdettiin silmät sidottuina siitä ja ajeltiin oman arvioni mukaan joku 5-10 minuuttia ennenkö pojat pysäyttivät, ja totesivat että nyt vaihdetaan tyttö seuraavaan autoon. Seuraavassa autossa kukaan ei vastannut, kun kysyin keitä täällä on, ja niinpä matkaa jatkettiin ainoastaan Pieni Sydän -kappaleen säestämänä, ja sen jälkeen monien muiden iskelmäkappaleitten soidessa..

Anna ja vaalikoju.

Minä, mun koira ja Sanni.

Silmät sidottuna on vaikea arvioida aikaa, mutta sen verran salapoliisi olin, että laskin että noin 25 minuuttia varmaan ajettiin kappaleiden määrästä päätellen. Minut talutettiin autosta, ja huivi vetäistiin silmiltäni Ideaparkissa "Rakkauden vaalikojun" äärellä. Emilia, Sanni (jotka olivat olleet autossa), Anna, Johanna ja Anniina hurrasivat ja sen jälkeen mentiin vaihtamaan vaatteita ja meikkaamaan.

Kun olin valmis, sain tehtäväkseni kerätä adressiin 25 nimeä "Rakkauden puolesta." ..... Suomalaisilta on ihanaa feissata nimiä, etenkin kirkkaan keltaisessa jakkupuvussa ja meikit kirjaimellisesti poskilla. Mutta hei, onnistuin enkä saanut sanktioita! Koska olin kummankin nopea, päättivät tytöt kerätä lisäksi ohjeita sydänlappusiin, eli siis minä kiersin ja pyysin ihmisiä kirjoittamaan avioliittoa varten joitain ohjeita. "Älä kuorsaa" ja "Paljon pusuja!" lukeutuivat lemppareihini, tietysti yhden pojan kirjoittaman "Koita kestää.." ohella..

Sitten käytiin syömässä hienosti ja Ideaparkista matka jatkui silmät sidottuna. Olin Ideaparkissa kävelyttänyt talutushihnassa lapsuuden lempparikoiraani, sellaista pehmolelu-Huskya, ja seuraava kohteemme olikin Kangasalla K-kaupassa koiranruokahylly. Tehtäväni oli käydä ostamassa Huskylle ruokaa: tähän jouduin käymään kysymään suosituksia eräältä nuorelta myyjäpojalta, joka vähän paheksui sitä miten huonosti koiraani oli hoidettu kun se oli jäänyt niin pieneksi. Hän suositteli mustaamakkaraa.

Ideaparkissa syömässä! Anniina ja Sanni.. Ja mun kaunis meikki!

Kaupan jälkeen silmäni sidottiin ja Emilia ajelutti minua kehää ympäri Kangasalaa, sillä tähän asti olin ollut liian hyvin perillä (pettämätön suuntavaistoni...) että missä mentiin. Olin siinä uskossa, että olisimme saapuneet Prisman pihaan, kun seuraavan kerran poistuin autosta. NOH. On kivaa miettiä millaista hilpeyttä olen herättänyt arvuuttelemalla sijaintiani, kun minua talutettiin helluntai-seurakunnan käytävää eteen puhumaan.

Helluntaisrk. Uskon tehneeni lähtemättömän vaikutuksen.

Huivi napattiin taas silmiltäni, ja katselin hetken ällistyneenä alas esiintymislavalta. Sanni sanoi, että nyt Mari pitää puheen, ja ojensi minulle lapun, jossa oli kolme (vai neljä?) asiaa jotka minun piti puheessani mainita. Alkuun vähän rakoili,mutta enköhän mä jotain osannut sanoa...!! Suurten suosionosoitusten saattelemana poistuin, ja silmäni sidottiin viimeisen kerran...

Ja matkalla saunaan!

Seuraavaksi oltiin jossain kylmässä, ja tytöt määräsivät riisuutumaan. Sain huivin pois silmiltäni, ja sen jälkeen kattiloita kilistelevät tytöt saattoivat minut saunalle, jossa sitten päästiin juhlistamaan hengissä selviytymistäni, tulevaa avioliittoa ja kaikkea muuta mitä nyt sellaisessa tilanteessa voi juhlia. IHAN MAHTAVAA!! Perinteinen morsiussauna suvun vanhojen naisten (äiti ja Anniinan äiti Päivi..) pesemänä, kylvyssä ja herkutellen, lopuksi hieronta ja käsihoito!!!

Näin siis on polttarit ja sen myötä yksi iso koitos munkin elämässä koettu. :) Kaikki sujui upeasti, ja kaasot oli kyllä nähneet hurjasti vaivaa. Olen onnellinen! Sauna ja kattaus, kaikki oli viimeisen päälle koristeltu, ja syötiin ihania mun lempiherkkuja. Ja joo, tunnustan, oli jopa pakko luistaa yhden illan ajaksi suklaalakosta, mut tänään olen taas tiukkaakin tiukemmin jatkanut sitä!

Kiitos rakkaat kaasot, ootte upeita!

Emilia taas kerran kameran takana. Kiitoskiitos <3

- Marierika

Polttaritouhuja

Marin polttarit olikin sitten tänään! Järjestäjäporukka (=lähinnä siis kaasot) oli onnistunut hyvin pimittämään tiedon tästä, Marin äiti vinkkasi minulle tulevasta noin vartin ennen kuin kyyti Marille tuli, silmät sidottiin ja tuleva vaimoni vietiin auton takapenkillä koettelemusten matkalle... Hämmennys.

Maria hakemaan tuli kaksi palomiestä, joskaan tikas- tai edes sammutusautoa ei ainakaan tällä kertaa saatu nähdä. Pojat olivat ihan tuntemattomia ainakin minulle, mutta toivo elää ettei matka vie ihan maan ääriin asti. Teeman sopivuudesta tai sopimattomuudesta voi olla montaa mieltä, mutta saanpahan koodata tärkeitä projekteja illan rauhassa... Mari varmaan kertoo viimeistään huomenna polttareiden tapahtumista enemmän, ja Emilia lähti mukaan kameran kanssa, joten kuviakin saatatte saada.

Peitetarinana, jolla meidät saatiin tänään houkuteltua Kangasalle, toimi suunnitelma tavata emännät tänään, mutta sekin siirtyy nyt sitten huomiselle. Samoin bestmanini Valtteri tulee huomenna tapaamaan kaasoja ja Marin porukoita ensimmäistä kertaa kunnolla, joten päästään suunnittelemaan aikatauluja, biisejä ja ehkä juhlapaikan koristelua enemmän, toivottavasti jossain vaiheessa ehditään hakea mun pukukin Morsiusgalleriasta. Oon siitä ihan pähkinöinä. Vaikka kyseessä on tavallaan kuitenkin ihan normaali musta puku, on se aivan törkeän hyvännäköinen, ja potentiaalisesti vieläpä aika hyvä sijoitus, sillä siinä missä frakki, smokki tai shaketti olisi aika käyttökelvoton häiden jälkeen, juhlavaakin tummaa pukua voi käyttää melkein missä vain.

Linnanjuhliin lupaan sitten hommata frakin, vaikkei sekään ihan pakollista olisi.. Mut se siitä, Marin seuraavaa päivitystä odotellessa...

PS. Ylihuomenna sitten kuulutukset Kangasalan keskustan kirkossa! :)

Suuntana Kangasala!

Heissan!

Muutaman tunnin päästä lähtee juna Kangasalle, onpas ihanaa mennä kotiin pitkästä aikaa. :) Kassit on pakattu jo täyteen tällä aikaa ostettuja hääjuttuja, Antilla on siis kantamista... Ja mä pääsin eroon yliopiston biologian evoluution ja ekologian kurssista, huh! Saatan sittenkin saada opintopisteitä niin hyvin, että uskaltaa nostaa tukea toukokuultakin!

Huomenna haetaan Antin puku Morsiusgalleriasta. Alan pikkuhiljaa huolestua, kun yhtä mun tilaamaa tuotetta ei ole kuulunut vieläkään.. Jospa se tulis nyt piakkoin, maaliskuun loppuun mennessä oli uus annettu takaraja.

Viikonlopun ja huomisenkin jälkeen tiedän taas häistä paljon enemmän, kun emännät tulee ja kokoustetaan kaasojen ja bestmanin kanssa. Valtteri siis tulee nauttimaan la-su Kangasalan ilmastosta! Toivon että saataisiin puhuttua läpi keitä pyydetään ohjelmia pitään, kuinka paljon arvioitas mihinkin menevän aikaa (AIKATAULUT!!) ja musiikkikappaleet voitas lyödä lukkoon. Sen jälkeen enää välttämättömiä pikaisesti tehtäviä töitä olis koristelun kokeileminen jossain kotihuoneessa ja kaiken siihen liittyvän osto ja järjestäminen, sekä tietysti se leipominen.

Muusta elämästä. Antilla on työt pyörähtäneet hyvin käyntiin, ja ainakin uskoisin että se tykkää. Ite koitan yhäkin löytää kesäks jotain täyspäiväsiä hommia. Valmennuskurssille pitäis nyt alkaa ilmoittautua aktiivisesti: ens viikolta alkaisi.. Kun vaan tietäisi, että onko se nyt aivan turhaa. Koko yliopistourani (joka siis ei vielä paljoa ole) aikana ensimmäinen jättekiva kurssi tuntuu olevan viime maanantaina alkanut puheviestinnän bisnesetiketti ja kulttuuri. Luento kesti peräti neljä tuntia, enkä olis ollenkaan halunnut poistua sieltä vielä silloin! Jospa puheviestinnälle hakisin...?

Sellaista tällä erää. Blogin päivittäiseks hauksi näyttäis vakiintuneen sellaset satakunta ihmistä, josta oon iloinen :) Koska haluan kaikenlaista säästää häihin yllätykseks, täytyy päivitellä täällä entistä ahkerammin häiden jälkeen, kun voi paljastaa kaikkia ihania juttuja joilla päästiin meidän vieraita piinaan! 

... Vai meneekös se niin että ne piinaa meitä?

- Marierika

Heippa, ollaan melkeen julkkiksia :D

Jep, puhuin aikaisemmin yllätyksestä, enkö? :) Osa onkin sen jo itsekseen saanut selville: jos asut Jyväskylän alueella tai Kangasalla, Suur-Jyväskylän lehdestä tai Kangasalan Sanomista on saanut tällä viikolla lukea juttua meistä!

Olin hieman hämmentynyt muutama viikko sitten, kun puhelimeeni soitettiin ja pyydettiin hääblogi-aiheesta haastatteluun. Menimme sitten siitä seuraavana tiistaina Antin kanssa kahvilaan jutustelemaan mukavia kerrassaan ihanan toimittajan kanssa. Oli tosi kivaa, ja ihan oikeasti opettavaistakin vastailla kysymyksiin, kuten "Kuinka te nyt näin nopeasti?" ja "Niin mihinkäs Antissa sä rakastuitkaan..?"


Ihan mahtavaa :) Nyt onkin sitten ollu taas pientä hyppäystä blogin kävijämäärissä, kuten arvata saattaa. Olis hurjan kivaa kuulla, miten oot eksynyt itse tätä blogia lukemaan. Siispä kommenttiosioon welcome kaikki tarinat, "facebookista" -vastauskin kelpaa :)

Ekat kynnet ja hääkampauksen suunnittelua!

Musta tuli eilen enemmän nainen kun koskaan, kun Salli kävi laittamassa mulle kynnet! Tää saattais kuulua niihin asioihin, joita esitellään vasta häissä, mutta kun en mä nyt kaikkea voi pimittää :) Siks toisekseen nää on pitkälti harjottelut: en edes tiedä vielä uskallanko kuitenkaan häihin tällasia kynsiä, katsotaan nyt miten opin elään näiden kanssa!

Kuvia.

 Ensin pystytettiin kotistudio. Kellä oikeesti on näin luksusta, että tullaan kotiin asti tekeen kynsiä?? Sallin asiakkailla ainakin. :)

Ensin Salli esitteli purkit ja purnukat, ja kertoi mitä tässä nyt tulee tapahtumaan. Mulla oli jo jotain sentään mielessä, kun aloitettiin, mutta oli kyllä hirveen hyvä kuunnella Sallin ehdotuksia, niin kuin näette kohta!

Jep, tuossa on se uuni. Ei sattunut yhtään vaikka mua etukäteen peloiteltiinkin!









Yhteensä tähän meni kolme tuntia aikaa. On nää kyllä isotöiset, se täytyy sanoa, mutta juteltiin häistä ja terveydestä ja hevosista ja lääkiksestä ja seurustelusta ja ainakin mulla meni kolme tuntia ihan vilauksessa!


TÄSSÄ NÄIN.


Okei, mulla on nyt kynnet! Tehtiin tahallaan kaikkiin erilaista, niin että voin nyt käyttää seuraavan parin viikon luennot kun mietin, mikä olis hienoin.

Salli ehdotti noita vasemman käden vinoja, ja oon ehdottomasti heti mieltynyt niihin. Ne näyttää musta kevyemmiltä. Tykkään etenkin vasemman nimettömästä (timantti!) ja pikkurillistä, joka ei tosin näy tästä kuvasta niin hyvin. Siinä on kevyttä ihanaa hopeahilettä. Etusormikin on vasemmassa kiva: siihen laitettiin hopeaa sen valkoisen osan rajalle (minä & ammattitermit.)

Jep. Tätä nyt seuraavaksi pohtiessa...!

Sit Anna poikkesi meillä aiemmin, ja pohdittiin hääkampausta. Oikeestaan alkoi aika selvästi hahmottua mitä haluan. Mullakin on vaan niitä rajoittavia tekijöitä (tästä nyt saatte vetää omat johtopäätöksenne!) jotka selviävät sitten häissä, ja siksi mitä vaan ei voi laittaa. Mutta aika hyvä kuva syntyi siitä, minkälaista vois ajatella. Sovittiin koekampaus huhtikuulle, koehäämeikki tehdään silloin kanssa!

Okei, hurjasti edennyt asiat. Enkä mä ole ehtinyt vielä tehdä edes sellaista "things to do" -listaa!

Mari

80 päivää ens viikolla rikki!

Jyväskylästä päivittelyä tällä kertaa. Myönnän Antin edellisen postauksen syytöksen oikeaksi, oon ollut nyt tosi surkee kirjoittelemaan, mutta ainakin on kerrottavaa nyt, oottakaas vaan :)

Viimeisinä kolmena perjantaina mun luottokaasolauma (lauma, kyllä. Viisi kaasoa!) on tunnollisesti kokoontunut meille perjantai-illan marttakerhoihin. Ollaan askarreltu ja askarreltu, ja nyt kutsut alkais viimein olla valmiit! Jos kaikki sujuu niin kuin pitää, kutsut saadaan alkavalla viikolla valmiiksi ja perille. HUH! Lupaan kanssa kuvia sitten eri vaiheista talkoita, kunhan vaan kortit on ensin ihmisillä kädessä, ettei mene yllätys pilalle!

Mä olen saanut omia asioitani etenemään niin ikään huimaa vauhtia! Häämeikin varasin jo, koemeikki tehdään huhtikuun alussa. Ensi viikonloppuna mun lempparikampaaja ja muutenkin hyvä ystävä tulee tekeen hääkampaussuunnitelmaa, hahmotellaan vähän ideoita. Oon kieltämättä tosi vähän vasta ehtinyt miettiä mitä haluisin, että jos on linkata upeista kampauksista kuvia, mieluusti katselen! Lisäks tulevan perjantai-iltani  käytän mulle ihan uudella tavalla: istuskelen Sallin, lukiokaverini, manikyyrissä ja mietiskelen millaset kynnet haluisin häihin! Ranskalainen manikyyri välkkyis mielessä...

Viime viikonloppuna oltiin Antin kanssa meillä, ja käytiin häämessuilla. Oli kiva nähdä sitä touhua ja katsella sormuksia, kutsuja, pukuja... Perjantaina oltiin käyty Antin kanssa Morsiusgalleriassa (... josta muuten minunkin pukuni on..!) katselemassa pukuja, shaketteja ja frakkeja, ja oikeesti vinkiksi: kannattaa rohkeasti kokeilla kaikkea sellaista mitä ei uskois haluavansa! Pukua ei vielä löydetty Antille, mutta suuntaa saatiin.

Häämessujen annista vielä: ihan mitään uniikkia, loistavaa ideaa ei kyllä saatu mihinkään, mut muutamia sellaisia pieniä vinkkejä. Eräässä kojussa oli pieni yksityinen kultasepänliike, jossa oli aivan upeita töitä! Vai mitä sanotte tästä sormuksesta? Kyseessä on korupaja Titanian tuote. Valitettavasti sivuilta ei löytynyt kuvaa sormuksesta, jossa oli syvänmerenhelmi, mutta oli tosi kaunis! Ihanaa saada vihkisormus. :)

Mitähän muuta. Tarjoilut on aikalailla jo selvät, suurin osa tehdään itse. En ole vieläkään liiemmin stressaillut mistään, vaikka monet naiset häämessuilla pyörittelivätkin päätään että no jo se päivä on teillä pian, tuleekohan hirvee kiire. En mä tiedä. Mulla on ihania avustajia. Rakas äiti ja isi, ihana kaasolauma (pikkusisko-Emilia, Anna, Sanni, Anniina ja Joksu, KIITOS!!!!) ja paras mies :) Ja kiva pikkuveli, ihan vaan erikseen mainitakseni Tuppuran, jota varmaan juoksutetaan sit lähempänä...!

Oon onnellinen!

Sellasta tällä kertaa. :) - Morsian

Tylsä päivitys

Mari on ihan huono kirjoittamaan, joten minä olen sitten taas äänessä!

Valmistelut etenee vaihtelevalla menestyksellä, ensi viikonloppuna (eli siis tänään illalla) mennään Kangasalle korttitalkoisiin, ja ajattelin myös hyödyntää mahdollista vapaa-aikaa yhteisten sivujemme koodailuun. Sivut löytyvät aikanaan osoitteesta http://www.antinjamarin.net, mutta nyt siellä on vain etusivu vasta olemassa, hääsivut ovat vielä kesken.

Lopullisessa versiossa hääsivut ovat valitettavasti sitten kyllä salasanan takana, mutta kutsuvieraat saavat tunnukset tietoonsa. :)

Kangasalta!

Mari kirjoitusvuorossa, kuten voinette otsikosta päätellä!

Fysiikan opintoni ovat sitten pyörähtäneet käyntiin hajoilun ja turhautumisen siivittäminä. Alkujärkytyksestä toivuttuani viikko sisälsi lisää shokkeja, joista tulin nyt Kangasalle toipumaan. Ihan hyvä niin - paitsi että olen kovassa flunssassa, olen viikon aikana jo kahdesti vaihtanut tulevaisuuden ammattiani ja monta kertaa päättänyt lähteä ulkomaille opiskelemaan. Taas.

Okei, kaikki lääkikseen hakeneet, uskokaa tai älkää, Galenos on tällä viikolla tuntunut kivalta ja kevyeltä iltalukemiselta. Tokikaan en oo vielä niihin kaikkein inhottavimpiin kemian juttuihin koskenut, niitä odotellessa, mutta siis.. Ehkä se kertoo jotain siitä miten haastavana tän meidän fysiikan alun koin.

Olen nyt pohtinut edellä julkaistun ammatinvalintatestin myötä, pitäisikö kuitenkin harkita taloustieteitä. Suosituksia on sadellut kyllä ympäriltä - jokin siinä vaan tökkii. Ehkä kun en ole sitä kovinkaan vakavissani aiemmin harkinnut, ajatus on vielä vieras. Sen tavallisen kakkosvaihtoehdonkin olen taas ajatellut läpi - oikiksen.
Ja toisekseen: jos en haekaan lääkikseen, mihin käytän aikaani tämän puoli vuotta? Huolehdin opintopisteistäkin nyt, mutta onneksi Jyväskylän yliopistossa voi ottaa vaikka ja mitä ja saa ehkä uusia ideoita. Silti: HUOH.

Nyt sitten täällä Kangasalla Käpälämäen kodissa onkin ihan toisenlaiset "murheet." Äiti on käyttänyt runsaasti aikaansa Tiimarin alennusmyynneissä ja netin tyyliin tilaatästähääkortti.fi -sivustoilla. Jotain tulostakin on syntynyt, ja fiilikset kutsujen suhteet alkavat olla aika hyvät! Niin ikään juhlapöydät ovat jo saaneet ajatuksissamme koristeita kauttausta juhlistamaan, ja muutenkin juhlien pääpiirteet alkavat hahmottua.

Antti ahkeroi tilitoimistossa töidensä parissa. Koen melkein syyllisyyttä laiskotteluni johdosta kun en itse ole töissä. Tai ehkä se on kiinni jostain muusta kuin laiskuudesta..

Okei, saatan haluta pian nukkua. Jospa huomenna olisin taas vähän vähemmän nuhanenä.

See ya!

- Marierika