Long time no story

Heipä hei,

Melkein häveten kirjoittelen nyt - niin kauan on kulunut sitten mun viime tekstin. Viimeiset pääsykokeetkin on kuitenkin nyt ohi, ihanaa, ja kesä näyttää mansikoilta ja Jyväskylältä - sekä sadepäivien rattona New Vegasilta! Ajattelin pistää muutamia kuvia, mitä Emilia on ottanut häiden alla, kuten siis kauan sitten jo lupasin. Häävalmisteluista kuvia olen yrittänyt etsiskellä muualtakin, mutta katsellaan miten pärjään Empun kansiosysteemin kanssa!

Valmiina töihin! Vaikka äiti olikin varsinaisesti keittiömestarina, tartuin minäkin kaulimeen useasti - ja isäntä siitä innostuneena muihin töihin..

Koska vietimme juhliamme vapun aattona, halusimme ilman muuta tarjota munkkeja ja simaa juhlavieraille! Niitä äiti sitten uurastikin kaikki vapaa-aikansa: mulla oli pääsykokeisiin niin kova preppaus päällä että minä en nyt ollut se ahkerin tekijä..

Tilasimme valmiina lihat: siis kaksi kokonaista saunapalvattua possua. Täytekakun teon sälytimme myös ulkopuolisille: keittiössä emäntinä olleista naisista eräs oli kokenut kakuntekijä. Salaatteihin ostimme ainekset valmiiksi, nekin jäivät sitten emäntien aamulla laiteltaviksi, salaattiahan nyt ei kannata hirveän kauan seisottaa ihan jo sen ulkonäönkin takia. Perunateatteri meillä oli samalla kun seurailimme Katen ja Williamin kuninkaalisia häitä ja fiilistelimme jo seuraavaa päivää.

Vielä kuva munkkibisneksestä!

Sitten koristelun kimppuun. Askartelimme menu-ohjelma-tehtävä -tötsät kolmionmallisiin taitettuihin ja liimattuihin papereihin, ja näitä oli oikeasti aika mukava tehdä! Mun huolettomuus ei tosin sovi askarteluun hirveän hyvin: vähän sinnepäin ei näytä kamalan kauniilta. Onneks äiti korjas :)

 Koristelut veimme kaikki torstai- ja perjantai-iltoina Suoraman seurakuntatalolle, siis juhlapaikalle. Hääkaaren, sydämen jonka virittelimme mun ja Antin tuolien ja pöydän päälle - saimme lainaan Orivedeltä papan tuttavalta. Siinä olikin miettimistä, kun sitä kammettiin ovista sisälle! Jos aikoo omiin häihinsä tällaisia extreme-virityksiä hankkia, kannattaa aloittaa miettimällä, miten kaikki saadaan kulkemaan, ettei tuu mälsiä yllätyksiä. Me onneksi saatiin kaikki sujumaan mukavasti!

 Oltiin otettu etukäteen koivuja sisälle, että niihin tulis lehdet. Suurin osa ehtikin kasvattaa mukavasti vihreää ennen h-hetkeä: viikkoa myöhemmin kaikki oli jo paljon vihreämpää tosin luonnossa! Roudattiin koivut ja ämpärit, joissa oli hiekkaa painona ja kansiin tehty reiät koivuja varten, juhlapaikalle edellisiltana, ja toivottiin että niitä olisi suurinpiirtein tarpeeksi. Ja olihan niitä!

Askarreltu oltiin pitkin kevättä, mutta kyllähän kieltämättä loppua kohden jäi tekemistä vielä ihan tarpeeksi. Torstaina, kaksi iltaa ennen häitä, lopettelin viimeiset askartelut.

Antti ja Rontti rentoutuvat kovan päivän aherruksen jälkeen.

Bändille :)

 Oltiin keksitty tehdä yleisölle kuvaustehtäviä. Tehtävät olivat tyyliin: "kuvaa juhlan kaunein kampaus" tai "ota kuva tyytyväisimmästä ruokailijasta." Saimme hauskoja kuvia, olimme päättäneet että kopioimme niitä jo juhlassa koneelle, ja Antin pikkusisko Katsu toimi tässä vastuullisessa virassa. Katsotaan, missä kuvia sitten julkaistaan... :)
Idea oli naimisiin.info:n foorumeilta otettu!




Meidän bändi oli käytännössä bestmanin järjestämä, matkakorvausta vastaan lupasivat tulla. Oikein suuri kiitos vielä kerran bändiläisille :) Kokosimme porukalle herkkukorin kiitokseksi, ja mä sain hyödyntää kaikkia ihania materiaaleja mitä oltiin osteltu pitkin kevättä!

Mummu, ruusut, valkovuokot, mustikanvarvut... :)

Mummu ja äiti kukka-asetelmia tekemässä!

Toinen ruokapöydän kukkakimpuista valmis!

Illalla koimme myös oikein mukavan yllätyksen: äitini serkku Ari oli luvannut tuoda meille hääautoksi mersun. Mersu oli kuitenkin syystä tai toisesta päättänyt, että siitähän ei hääautoa tule, ja niinpä pihaamme kurvasi Ari tällä kaunottarella... :)

Me ihailemme.

Se siitä tällä kertaa! Kotona on helpompi päivittää blogia, kun kaikki kuvat ovat täällä, mutta koitan nyt kuitenkin saada muutaman sanan kasaan taas ennen seuraavaa Kangasala-vierailuamme 15.7.

Palataan!

- Rouva Mari Erika Koskela