Kangasalta!

Mari kirjoitusvuorossa, kuten voinette otsikosta päätellä!

Fysiikan opintoni ovat sitten pyörähtäneet käyntiin hajoilun ja turhautumisen siivittäminä. Alkujärkytyksestä toivuttuani viikko sisälsi lisää shokkeja, joista tulin nyt Kangasalle toipumaan. Ihan hyvä niin - paitsi että olen kovassa flunssassa, olen viikon aikana jo kahdesti vaihtanut tulevaisuuden ammattiani ja monta kertaa päättänyt lähteä ulkomaille opiskelemaan. Taas.

Okei, kaikki lääkikseen hakeneet, uskokaa tai älkää, Galenos on tällä viikolla tuntunut kivalta ja kevyeltä iltalukemiselta. Tokikaan en oo vielä niihin kaikkein inhottavimpiin kemian juttuihin koskenut, niitä odotellessa, mutta siis.. Ehkä se kertoo jotain siitä miten haastavana tän meidän fysiikan alun koin.

Olen nyt pohtinut edellä julkaistun ammatinvalintatestin myötä, pitäisikö kuitenkin harkita taloustieteitä. Suosituksia on sadellut kyllä ympäriltä - jokin siinä vaan tökkii. Ehkä kun en ole sitä kovinkaan vakavissani aiemmin harkinnut, ajatus on vielä vieras. Sen tavallisen kakkosvaihtoehdonkin olen taas ajatellut läpi - oikiksen.
Ja toisekseen: jos en haekaan lääkikseen, mihin käytän aikaani tämän puoli vuotta? Huolehdin opintopisteistäkin nyt, mutta onneksi Jyväskylän yliopistossa voi ottaa vaikka ja mitä ja saa ehkä uusia ideoita. Silti: HUOH.

Nyt sitten täällä Kangasalla Käpälämäen kodissa onkin ihan toisenlaiset "murheet." Äiti on käyttänyt runsaasti aikaansa Tiimarin alennusmyynneissä ja netin tyyliin tilaatästähääkortti.fi -sivustoilla. Jotain tulostakin on syntynyt, ja fiilikset kutsujen suhteet alkavat olla aika hyvät! Niin ikään juhlapöydät ovat jo saaneet ajatuksissamme koristeita kauttausta juhlistamaan, ja muutenkin juhlien pääpiirteet alkavat hahmottua.

Antti ahkeroi tilitoimistossa töidensä parissa. Koen melkein syyllisyyttä laiskotteluni johdosta kun en itse ole töissä. Tai ehkä se on kiinni jostain muusta kuin laiskuudesta..

Okei, saatan haluta pian nukkua. Jospa huomenna olisin taas vähän vähemmän nuhanenä.

See ya!

- Marierika

Antin ja Marin avosuhde

Ei ihan sitä miltä se kuulostaa


Puhehan on tietenkin työ- ja elinkeinotoimiston Ammatin Valinta Ohjelmasta (kaikki tietenkin erikseen). Tsekkailtiin tulevaisuuden toiveammatteja ja oltiin taas vähän yhteneviä. Teimme testit erikseen toisiamme vakoilematta kohtuullista rehellisyyttä noudattaen. Vaikka kyvyt-osiossa vastauksemme olivat aika eriäviä, olivat lopputulokset verraten yhtenevät.

Vai mitä sanotte? Vaaleanpunaisella hilightattu ehkä olennaisimmat.

Antin unelma-ammatit. Oonkohan väärällä alalla?

Marin unelma-ammatit. Ei auttanut, ala vieläkin hakusessa...

Likimain kaikki mihin löytyy sekä kykyjä, kiinnostusta että työn ominaisuuksia on yhteneviä. Toivottavasti ei päädytä samalla työpaikalle tai työpaikkaromanssit on väistämättömiä...

Ongelmia Kauppakadulla

Palasimme Marin kanssa Kauppakadun kämpilleni vain huomataksemme että siellä oli vedenpaisumus - keittiön viemäri tukossa ja lavuaarit täynnä ruskeaa vettä. Tämä kulinaristisia mielihaluja herättävä installaatio sai meidät innostumaan ja lähtemään ulos syömään - lähinnä tosin tuhoamaan joululahjaksi saamaamme lahjakorttia Jyväskylän Gringos Locos-ravitsemusliikkeeseen!

Pitkä tarina lyhyt: tässä kuvaraportti reissusta. Yksinkertaistettu ja lyhyt sellainen.

Ruokailemaan lähdettiin vasta kun tuli nälkä, siis joskus kymmenen maissa illalla. Kauppakatu oli verraten autio mutta komeasti valaistu kuten aina.

Alkupaloiksi otettiin ristikkoperunoita. Nimi oli joku hauskempi mutta ei mitään hajua enää. Joka tapauksessa olivat aika herkkua, samoin dippi.

Pääruoan saatuaan Mari keskittyi näyttämään suloiselta. Ruoka oli jotain lohta. Kaikenlaisia vihollisia oli lautasella myös, kuten porkkanaa. Ja mikä pahinta..

SIPULIA.

Okei, oikeasti ne oli mun annoksesta mutta elämänkatsomukseni kieltää sipulin syömisen (isoisoisäni oli koira, ja koirille sipuli on vaarallista) joten annoin ne Marille. Mari ei ole koira.

Oma annokseni oli melko massiivinen hyper-mega-BBQ-burgeri. Välissä oli pekonia ja muuta epäterveellistä, kastikkeena oli jotain vahvaa ja sinappista.

Om nom nom nom.

Jälkiruoaksi otettiin pirtelö ja vaahtokarkkimangosorbettijuttua. Mangosorbetit jaksettiin suurinpiirtein syödä mutta vaahtokarkkeja taisin joku peräti jäädä syömättä - mausteisen ja runsaan aterian päälle yltiömakea jälkkäri meinasi olla liikaa ainakin allekirjoittaneen fysiikalle.

Sillä välin kun Mari yritti näyttää suloiselta ja katsoa kameraan, join sen pirtelöt. Pillillä siis, vaikkei se ehkä käy kuvasta ilmi.

Sori, mutta tässä päivityksessä ei tosiaankaan ollut sanaakaan häistä. Antaa Marin puhua niistä - sillä kyllä riittää niistä kertomista..

PS. Kiitokset lahjakortista kollegalle ja ystävälle Wejjolle!

Akireiram eli, oli ja kuoli!

Näin siinä nyt sitten kävikin! Koska Antti pitää taloushulttioblogiaan oman nimimerkkinsä alla, eivätkä sen blogin tyyliin sovi parisuhdehömpötykset ja hääintoilut, päätimme vähän muokata minun blogiani yhteisempään käyttöön. Niinpä siis paitsi nimi, myös ulkoasu koki muutoksia, ja sisältöä tulemme jatkossa päivittelemään yhdessä.

Hääjärjestelyt etenivät tänään kampaajalla ja kihlasormusten kaiverruksilla: molemmat asiat ovat nyt hoidossa! Sormuksiimme laitoimme 1.Kor.13 nimien ja päivämäärien lisäksi, nyt seuraavat illat menevätkin sitten sitä tentatessa, että sen kysyjille osaisi luetella sujuvasti ulkoa..

Jyväskylä on mukava, fysiikka ei. Olen varma, että pääsen vauhtiin kunhan tästä nyt päästään alkuun. Tämä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa minun ominta alaani, siksi tunnen olevani väärässä paikassa. ...LÄÄKISLÄÄKIS.. Onneksi en ole yksin fysiikalla vaikkapa Turussa (.. terveisiä Tampereelta :> ), masentelisin vuodenaikaa ja oppiainettani kolminverroin enemmän.

Okei. Odottelen yhtä innolla kun tekin, mitä Antti päivittelee häistä tai meidän parisuhteesta ekassa kirjoituksessa. Palataan!

- Marierika

Muuttamista ja muuttumista - Jyväskyläläiseksi morsiameksi?

Heipä hei,

meinaa helposti vierähtää turhan pitkäksi kirjoittelujen väli. Ensi kerralla olen tätä tahtia varmaan jo naimisissa, koitanpa siis parantaa tapojani.

Kutsukorttien teon pitäisi pian olla täydessä vauhdissa, mutta kun muutto ja opiskelut jo painavat päälle, ja joulustakin on vasta juuri ja juuri selvitty, en ole edistynyt kovinkaan hyvin. Teemavärit alkavat olla selvät: valkoista, punaista, harmaata ja hopeaa. Näitä sitten näkynee niin kukkasissa kuin koristeluissakin.. Ajattelimme tehdä kutsut itse, jos jollakulla on loistavia ehdotuksia siitä, millaiset kuvat ja asettelu olisivat hyviä, kuuntelen mieluusti!

Huomenna suuntaamme minä, äiti ja Emilia-kaaso/pikkusisko hääpukuja sovittamaan. Ainakin Tampereen Morsiusgalleriaan ja muutamaan muuhun hää- ja juhla-asuja myyvään liikkeeseen. Uskoisin, että paikanpäällä näkee parhaimmin, mikä malli miellyttää ja sopii. Tokikin minulla on jo vähän ajatusta mielessäni tuhansien netistä selattujen hääpukujen kuvien jälkeen siitä, mistä voisin tykätä.

Oletteko tilanneet pukuja netistä tai suunnitelleet sitä? Olen tutustunut tarkemmin weddingo.net:in valikoimaan, ja lukenut tyytyväisiä kommenttejakin siihen liittyen, mutta silti epäilyttää. Mitä materiaalia tehtävät puvut mahtavat noilla hinnoilla olla? Vaikka malli ja leikkaus olisivat kauniita ja puku asiallisesti ommeltu, satiini ei välttämättä näytä kovin kummoiselta...

Varasimme Antin kanssa Jyväskylän kansalaisopistolta neljän tunnin häätanssikurssinkin! (oliskohan tätä saanut kertoa Antti.. :> ) Tuleepahan kerrattua valssin askeleet, niin ei häitä edeltävänä iltana tarvitse kokeilla ensimmäistä kertaa. Ihan loppuunasti emme tosin ole päättäneet vielä siitä, tanssimmeko (joka tapauksessa vain minä ja Antti tanssitaan, ja vain häävalssi, jos siihen päädytään! Sori vaan!), muttei tuo kertaus vanhingoksi koidu siltikään :)

Muusta elämästä: eilen raahasin isin ja Antin kanssa tavarat Jyväskylään, niin että muuttamiseni on jo edennyt ihan hyvään pisteeseen! Loppuviikosta suuntaan itse tavaroiden perässä. Ensi viikoksi olisi ollut tarjolla opesijaisuuttakin, mutta ehkä nyt on jo taas aika keskittyä opiskelemaan. Loppiasena meidän porukat vierailevat Koskelassa ekaa kertaa (... apua.. :D ) ja sen jälkeen minä siis löydyn Kangasalta vain lähinnä viikonloppuisin!

Se tältä kertaa. Päivittelen tuloksia huomisesta hääpukukierroksesta heti kun ehdin. Jos teillä on loistavia vinkkejä, luen mieluusti!

Palataan,

- Marierika

Hukassa!

Viimeiset päivät ovat lipuneet pikavauhtia sormieni välistä, enkä ole liiemmin ajatellut kirjoittamistakaan. Nyt voisi muutaman sanan laittaa ylös, unohtuu muuten tämä kirjoittaminen kokonaan.

Joulu mietityttää. Kuuntelin Kalevi Lehtisen raamattutuntia Jenkeistä tässä joulukuun aikana. Kuulemma kauppakeskuksissa on alkanut lukea "Merry Christmas":n sijaan "Happy holidays", Christmas sanassahan on se Christ..  Ja juuri uutisoitiin, että pääkaupunkiseudulla Enkeli taivaan jätetään laulamatta, eikä joulukuvaelmaakaan enää esitetä. Hyväksyn toki kehityssuunnan täällä Suomessa mieluusti- tai hyväksyisin, ellei edelleen yli 80% suomalaisista kuuluisi kirkkoon.
 Tässä linkki Iltasanomien uutiseen. Kirjoittakaa adressi.

Pikkuveljeni sai nimpparilahjaksi Lostin ensimmäisen tuotantokauden. Olemme nauttineet nyt muutamina iltoina siitä sisarusten kanssa. Vaikka kyseessä ei olekaan lempisarjani, jaksojen katsominen boksilta on ehkä parasta mahdollista viihdettä! House ja Pako olivat tosin niin loistavat sarjat, että mahtaako vastaavia enää tullakaan..

Hääjärjestelyt etenevät. Kirkko ja juhlatila ovat varatut, nyt seuraavaksi pitäisi alkaa miettiä todenteolla teemaa, jota noudatamme sitten niin sivuillamme, kutsuissa kuin itse hääkoristelussakin. Huh. Jos jollain on ideoita, täällä on hyvin avoin mieli kuuntelemaan!

Sellaista tältä erää. Hauskaa joulua kaikille, Kristus on syntynyt meille!

- Marierika

Eka postaus- kihlauspostaus!

Terveisiä etelä-Pohjanmaan lakeuksilta, tai lähinnä Ähtäristä, muutaman kilometrin päästä Pirkanmaan rajalta. Olin suunnitellut laittelevani ensimmäisiä varsinaisia kuulumisia jo viikonloppuna, mutta etenkään sunnuntaina mielenkiintoa koneella istumiseen ei ollut kuin sen verran, että facebookissa sai vähän seurailtua ihmisten reaktioita.

Menin kihloihin! Vieläkin tuntuu aika hurjalta, kun kertaa mielessään kaikkia tapahtumia - vaikka voitte uskoa, että olen käynyt ne läpi ajatuksissani jo kerran jos toisenkin! Koska olimme puhuneet aiemmin asioista Antin kanssa jo paljon, vastaus oli aika selvä: en kuitenkaan ollut yhtään osannut asennoitua siihen, että kosinta tapahtuisi ennen joulua!

Tältä pohjalta nyt siis näyttää siltä, että häihin asti blogistani uhkaa muodostua ainakin enimmiltä osin hääblogi! En ole ollenkaan pahoillani tästä: tällä hetkellä ajatuksiin ei kamalasti muuta mahdu kuin valkoisia mekkoja ja kukka-asetelmia...

Olen elämästäni tavallisestikin onnellinen. Nyt kuitenkin sana “onni” on saanut ihan uusia ulottuvuuksia: ja pelkään Antti-raukan puolesta, kun hihkun innosta miettiessäni kutsukortteja ja kattausta. Ehkä Antti kuitenkin on osannut jo asennoitua, sen verran hän -toivottavasti- tuntee minua!

Kihlajaiskahvit pidämme ensi viikon viikonloppuna. Huomenna menen kotiin, ja uskoisin, että äiti ja Emilia pitävät huolta siitä, että saan seuraa pohtiessani kaikkia loistavia ideoita! … Ja huomenna jos Jumala suo, saan tehdä kalenteriini merkinnän “Naimisiin”....

- Marierika