Tanssi on taitolaji ja muita kuulumisia

Tänään jouduin lunastamaan jo aikaa sitten Marille antamani lupauksen, ja vääntäydyimme yhdessä häävalssikurssille (tai siis minä raahauduin ja Marin kirmasi). Muutaman viikon torstai-illat valtaava kurssi käy hyvästä kertauksesta häitä varten, molemmilla on jo hetki aikaa siitä kun viimeksi on joutunut tanssimaan.

Melkein kuin me, paitsi me ei oltu edes humalassa.

Tanssiminen sujui pienen alkuhaparoinnin jälkeen varsin mainiosti. Kenellekään ei liene yllätys että selkä menosuuntaan päinkin Mari yritti kaikin keinoin päättää suunnan ja viedä, joten välillä jouduin tempomaan sitä aika päättäväisestikin ettei törmäilty muihin kurssilaisiin. Jos hetken aikaakin edettiin siten että mies oli selkä menosuuntaan päin, Mari pyrki jyräämään jonkun muun parin, tai ainakin minut. Suuremmilta kolareilta ja parisuhdeväkivallaltakin kuitenkin vältyttiin - ainakin tällä kertaa.

Vaihtoehtoinen häätanssi.
Meillä on vaikeuksia päättää tän ja häävalssin väliltä...

PS. En koskaan liioittele.


Päivän muihin saavutuksiin lukeutukoon Tokmannissa käynti. Sieltä löytyi potentiaalista edullista hääenergiajuomaa, hintaan 50snt/tölkki sisältäen pantin, mikä on jo halvempaa kuin Kespron tukusta saamani tarjous 65snt/tölkki. Toisaalta, Iskelmä-energiajuoma maistuu Valtterin sanoin "ihan iskelmältä - siis väljähtyneeltä vanhan naisen hajuvedeltä."

En epäile hetkeäkään etteikö luonnehdinta olisi tullut kokemuksen syvällä rintaäänellä...

Illalla teimme vielä Valtterin kanssa kimppalenkin Kuokkalan kautta, ja Mari jäi kämpilleen yöksi kun me jatkoimme nohevaa tahtijuoksua takaisin Kauppakadulle. Harvinaista ja poikkeuksellista, mutta nyt tuntui ihan kivalta kirmailla pitkin Jyväskylän katuja, vaikka happi meinasikin Kirkkopuistonmäelle noustessa vähän loppua...


Turbokiireitä

Mari paahtaa nyt valmennuskurssilla ja yliopisto-opintojen parissa, ja itselle puskee töitä vähän joka tuutista, joten välillä tulee pieniä taukoja blogin päivitykseen, pahoittelen sitä. Koittakaa kestää, häävalmistelujen etenemisestä kyllä jaksetaan kirjoitella! :)

Viikonlopun olimme taas Kangasalla, Valtterikin oli messissä ja suunnittelimme häihin ohjelmaa ja kävimme katsomassa ja hääjuhlapaikkaa oikein ajatuksen kanssa. Eiköhän sinne saada kaikki vieraat mahtumaan. Sunnuntaina oli ohjelmassa pientä jännää, kun kävimme kirkossa kuuntelemassa kuulutukset - oli hurja kuulla omat nimet kirkossa papin sanomana. Olimme vieläpä ainut pari joka on menossa naimisiin, joten saimme oikeastaan koko kuulutuksen vain itsellemme... ;)

Kaaso kirjoittelee polttareista!

Pyysin, että yksi kaasoistani, jo aiemmin esitelty Joksu, kirjoittelisi muutamalla sanalla polttarifiiliksiä. Tässä teille hyvät lukijat vierailevan tähden näkökulma!

________________________________________________________________

Polttareita oli kyllä mukavaa suunnitella! Alussa oli tosin hieman haasteita näköpiirissä; miten löytää sopiva päivä kuudelle henkilölle –yksi kaasoista lähtisi pitkälle ulkomaanmatkalle ja kolmella oli kirjoitukset– ja vielä siten, että Mari saataisiin Jyväskylästä Kangasalle ilman aavistuksia polttareista? 

Itse ohjelman suunnittelu oli hauskaa. Ideoinnissa auttoi netti ja muiden ystävien polttarikokemusten muisteleminen, mutta tärkeintä oli mielestämme saada polttareista persoonallisen näköiset. Tuumimme, että koska Mari on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista ja eduskuntavaalit ovat lähipäivinä, voisi eräänlainen vaalikampanjointi toimia. Siitä lähti sitten erilaisia ideoita lentelemään, kampanjan teemasta ja ennen kaikkea siitä, missä projekti voitaisiin toteuttaa. Keskustorilla värjöttely kovassa pakkasessa latistaisi iloisemmankin tunnelman, joten päädyimme Ideaparkkiin. 

Polttareissahan on myös olennaista pieni nolauselementti. Koska olemme tällaisia kovin kilttejä kaasoja, emme laittaneet Maria tanssimaan nykytanssia humpan soidessa keskusaukiolle, vaan tyydyimme morsiamen pukemiseen ihastuttavaan 80-luvun jakkuun. Ajattelimme, että kirkkaankeltainen kuosi mustin pilkuin kävisi hyvin nolauselementistä, kun mukaan laitettaisiin vielä polvenkorkuinen pehmolelukoira kaveriksi ja tehtäviksi kaikenlaista erikoista. Parin kaasopalaverin, runsaan facebook-viestittelyn ja alkuvalmistelujen jälkeen olimmekin sitten valmiita.

Polttaripäivä lähti käyntiin Anniinan ja Emilian uurastuksella saunan koristelujen parissa, ja upeaa jälkeä tytöt saivatkin aikaan! Muut kaasot järjestelivät tahoillaan oheismateriaalia päivään. Esimerkiksi Sanni ja Anna olivat ottaneet helluntaiseurakuntaan yhteyttä, voisiko morsian tulla pitämään pienen puheen nuorteniltaan. Tekstiviestejä läheteltiin ahkerasti, jotta pysyttäisiin aikataulussa ja oltaisiin perillä siitä, missä Maria kuljettava auto menee. 

Koska Mari edellisessä postauksessa käsitteli polttaripäivän tapahtumia, en käy niitä sen enempää referoimaan. Mukavalla porukalla on hauskaa tehdä mitä vain, ja aika meni kuin siivillä. Illan kruunasi morsiussauna, ja siellä tyttöjen kesken tuumittiin, että kenen polttareita seuraavaksi vietetään… :)



 Joksu
________________________________________________________________________


Kiitos Joksu! :)

P-O-L-T-T-A-R-I-T ! ! !

Ja mä en siis todellakaan etukäteen osannut aavistaa tätä!

Äiti oli aiemmin käskenyt mun olla paikalla, kun perjantaina emännät kahden maissa tulisivat ja mun pitäis olla paikalla juttelemassa häämenuista niiden kanssa. Niinpä saavuin jo torstai-iltana ja odottelin kiltisti kotona Antin kanssa emäntiä - jotka yllättäen olivatkin kaksi VPK:n sammutusasuissa olevaa poikaa. HUI. Kiljuin kun tajusin mistä on kyse!

Lähdettiin silmät sidottuina siitä ja ajeltiin oman arvioni mukaan joku 5-10 minuuttia ennenkö pojat pysäyttivät, ja totesivat että nyt vaihdetaan tyttö seuraavaan autoon. Seuraavassa autossa kukaan ei vastannut, kun kysyin keitä täällä on, ja niinpä matkaa jatkettiin ainoastaan Pieni Sydän -kappaleen säestämänä, ja sen jälkeen monien muiden iskelmäkappaleitten soidessa..

Anna ja vaalikoju.

Minä, mun koira ja Sanni.

Silmät sidottuna on vaikea arvioida aikaa, mutta sen verran salapoliisi olin, että laskin että noin 25 minuuttia varmaan ajettiin kappaleiden määrästä päätellen. Minut talutettiin autosta, ja huivi vetäistiin silmiltäni Ideaparkissa "Rakkauden vaalikojun" äärellä. Emilia, Sanni (jotka olivat olleet autossa), Anna, Johanna ja Anniina hurrasivat ja sen jälkeen mentiin vaihtamaan vaatteita ja meikkaamaan.

Kun olin valmis, sain tehtäväkseni kerätä adressiin 25 nimeä "Rakkauden puolesta." ..... Suomalaisilta on ihanaa feissata nimiä, etenkin kirkkaan keltaisessa jakkupuvussa ja meikit kirjaimellisesti poskilla. Mutta hei, onnistuin enkä saanut sanktioita! Koska olin kummankin nopea, päättivät tytöt kerätä lisäksi ohjeita sydänlappusiin, eli siis minä kiersin ja pyysin ihmisiä kirjoittamaan avioliittoa varten joitain ohjeita. "Älä kuorsaa" ja "Paljon pusuja!" lukeutuivat lemppareihini, tietysti yhden pojan kirjoittaman "Koita kestää.." ohella..

Sitten käytiin syömässä hienosti ja Ideaparkista matka jatkui silmät sidottuna. Olin Ideaparkissa kävelyttänyt talutushihnassa lapsuuden lempparikoiraani, sellaista pehmolelu-Huskya, ja seuraava kohteemme olikin Kangasalla K-kaupassa koiranruokahylly. Tehtäväni oli käydä ostamassa Huskylle ruokaa: tähän jouduin käymään kysymään suosituksia eräältä nuorelta myyjäpojalta, joka vähän paheksui sitä miten huonosti koiraani oli hoidettu kun se oli jäänyt niin pieneksi. Hän suositteli mustaamakkaraa.

Ideaparkissa syömässä! Anniina ja Sanni.. Ja mun kaunis meikki!

Kaupan jälkeen silmäni sidottiin ja Emilia ajelutti minua kehää ympäri Kangasalaa, sillä tähän asti olin ollut liian hyvin perillä (pettämätön suuntavaistoni...) että missä mentiin. Olin siinä uskossa, että olisimme saapuneet Prisman pihaan, kun seuraavan kerran poistuin autosta. NOH. On kivaa miettiä millaista hilpeyttä olen herättänyt arvuuttelemalla sijaintiani, kun minua talutettiin helluntai-seurakunnan käytävää eteen puhumaan.

Helluntaisrk. Uskon tehneeni lähtemättömän vaikutuksen.

Huivi napattiin taas silmiltäni, ja katselin hetken ällistyneenä alas esiintymislavalta. Sanni sanoi, että nyt Mari pitää puheen, ja ojensi minulle lapun, jossa oli kolme (vai neljä?) asiaa jotka minun piti puheessani mainita. Alkuun vähän rakoili,mutta enköhän mä jotain osannut sanoa...!! Suurten suosionosoitusten saattelemana poistuin, ja silmäni sidottiin viimeisen kerran...

Ja matkalla saunaan!

Seuraavaksi oltiin jossain kylmässä, ja tytöt määräsivät riisuutumaan. Sain huivin pois silmiltäni, ja sen jälkeen kattiloita kilistelevät tytöt saattoivat minut saunalle, jossa sitten päästiin juhlistamaan hengissä selviytymistäni, tulevaa avioliittoa ja kaikkea muuta mitä nyt sellaisessa tilanteessa voi juhlia. IHAN MAHTAVAA!! Perinteinen morsiussauna suvun vanhojen naisten (äiti ja Anniinan äiti Päivi..) pesemänä, kylvyssä ja herkutellen, lopuksi hieronta ja käsihoito!!!

Näin siis on polttarit ja sen myötä yksi iso koitos munkin elämässä koettu. :) Kaikki sujui upeasti, ja kaasot oli kyllä nähneet hurjasti vaivaa. Olen onnellinen! Sauna ja kattaus, kaikki oli viimeisen päälle koristeltu, ja syötiin ihania mun lempiherkkuja. Ja joo, tunnustan, oli jopa pakko luistaa yhden illan ajaksi suklaalakosta, mut tänään olen taas tiukkaakin tiukemmin jatkanut sitä!

Kiitos rakkaat kaasot, ootte upeita!

Emilia taas kerran kameran takana. Kiitoskiitos <3

- Marierika

Polttaritouhuja

Marin polttarit olikin sitten tänään! Järjestäjäporukka (=lähinnä siis kaasot) oli onnistunut hyvin pimittämään tiedon tästä, Marin äiti vinkkasi minulle tulevasta noin vartin ennen kuin kyyti Marille tuli, silmät sidottiin ja tuleva vaimoni vietiin auton takapenkillä koettelemusten matkalle... Hämmennys.

Maria hakemaan tuli kaksi palomiestä, joskaan tikas- tai edes sammutusautoa ei ainakaan tällä kertaa saatu nähdä. Pojat olivat ihan tuntemattomia ainakin minulle, mutta toivo elää ettei matka vie ihan maan ääriin asti. Teeman sopivuudesta tai sopimattomuudesta voi olla montaa mieltä, mutta saanpahan koodata tärkeitä projekteja illan rauhassa... Mari varmaan kertoo viimeistään huomenna polttareiden tapahtumista enemmän, ja Emilia lähti mukaan kameran kanssa, joten kuviakin saatatte saada.

Peitetarinana, jolla meidät saatiin tänään houkuteltua Kangasalle, toimi suunnitelma tavata emännät tänään, mutta sekin siirtyy nyt sitten huomiselle. Samoin bestmanini Valtteri tulee huomenna tapaamaan kaasoja ja Marin porukoita ensimmäistä kertaa kunnolla, joten päästään suunnittelemaan aikatauluja, biisejä ja ehkä juhlapaikan koristelua enemmän, toivottavasti jossain vaiheessa ehditään hakea mun pukukin Morsiusgalleriasta. Oon siitä ihan pähkinöinä. Vaikka kyseessä on tavallaan kuitenkin ihan normaali musta puku, on se aivan törkeän hyvännäköinen, ja potentiaalisesti vieläpä aika hyvä sijoitus, sillä siinä missä frakki, smokki tai shaketti olisi aika käyttökelvoton häiden jälkeen, juhlavaakin tummaa pukua voi käyttää melkein missä vain.

Linnanjuhliin lupaan sitten hommata frakin, vaikkei sekään ihan pakollista olisi.. Mut se siitä, Marin seuraavaa päivitystä odotellessa...

PS. Ylihuomenna sitten kuulutukset Kangasalan keskustan kirkossa! :)

Suuntana Kangasala!

Heissan!

Muutaman tunnin päästä lähtee juna Kangasalle, onpas ihanaa mennä kotiin pitkästä aikaa. :) Kassit on pakattu jo täyteen tällä aikaa ostettuja hääjuttuja, Antilla on siis kantamista... Ja mä pääsin eroon yliopiston biologian evoluution ja ekologian kurssista, huh! Saatan sittenkin saada opintopisteitä niin hyvin, että uskaltaa nostaa tukea toukokuultakin!

Huomenna haetaan Antin puku Morsiusgalleriasta. Alan pikkuhiljaa huolestua, kun yhtä mun tilaamaa tuotetta ei ole kuulunut vieläkään.. Jospa se tulis nyt piakkoin, maaliskuun loppuun mennessä oli uus annettu takaraja.

Viikonlopun ja huomisenkin jälkeen tiedän taas häistä paljon enemmän, kun emännät tulee ja kokoustetaan kaasojen ja bestmanin kanssa. Valtteri siis tulee nauttimaan la-su Kangasalan ilmastosta! Toivon että saataisiin puhuttua läpi keitä pyydetään ohjelmia pitään, kuinka paljon arvioitas mihinkin menevän aikaa (AIKATAULUT!!) ja musiikkikappaleet voitas lyödä lukkoon. Sen jälkeen enää välttämättömiä pikaisesti tehtäviä töitä olis koristelun kokeileminen jossain kotihuoneessa ja kaiken siihen liittyvän osto ja järjestäminen, sekä tietysti se leipominen.

Muusta elämästä. Antilla on työt pyörähtäneet hyvin käyntiin, ja ainakin uskoisin että se tykkää. Ite koitan yhäkin löytää kesäks jotain täyspäiväsiä hommia. Valmennuskurssille pitäis nyt alkaa ilmoittautua aktiivisesti: ens viikolta alkaisi.. Kun vaan tietäisi, että onko se nyt aivan turhaa. Koko yliopistourani (joka siis ei vielä paljoa ole) aikana ensimmäinen jättekiva kurssi tuntuu olevan viime maanantaina alkanut puheviestinnän bisnesetiketti ja kulttuuri. Luento kesti peräti neljä tuntia, enkä olis ollenkaan halunnut poistua sieltä vielä silloin! Jospa puheviestinnälle hakisin...?

Sellaista tällä erää. Blogin päivittäiseks hauksi näyttäis vakiintuneen sellaset satakunta ihmistä, josta oon iloinen :) Koska haluan kaikenlaista säästää häihin yllätykseks, täytyy päivitellä täällä entistä ahkerammin häiden jälkeen, kun voi paljastaa kaikkia ihania juttuja joilla päästiin meidän vieraita piinaan! 

... Vai meneekös se niin että ne piinaa meitä?

- Marierika

Sormus ja lahja!

Tänään tuli kaiverruksesta sormus! Melkeen en malttais olla laittamatta sitä sormeen, mutta odotelkoon nyt kuitenkin vielä sen reippaan kuukauden rasiassaan.. Vähän tosin oli pakko Antin kanssa reenata, että sujuuhan se pujotus siellä alttarilla! Hyvin se sujui, ainakin toistaseksi :) ... Nyt kun ei vielä jännitä!

Antin yliopistoystävä Ville poikkesi tänään kahville. Odottamattomana yllätyksenä Ville kantoi meille Pentikin paketin, joka oli meidän ihka eka häälahja! Tässä lahja koko komeudessaan: kaksi paria Vanilja-sarjan kahvikuppia , jota päätimme jo aiemmin alkaa kerätä, kynttilöitä ja niille sydänastia, sekä tulitikkuja. Tää oli aivan hirveän suloinen lahja, kiitos vielä hirveästi! :)

Mulla alkoi tänään ihan hurjan kiva kurssi. Puheviestinnän bisnesetikketti ja liike-elämän viestinnän taidot.. Vai mikä se nimi oli. :) Aivan mahtava. Oli ihan superkivaa, neljän tunnin luennot kului hetkessä. Oliskohan tässä mulle sittenkin tulevaisuus...?

Muutenkin ollut hyvä päivä. Antilla oli eka päivä töissä, ja ensivaikutelma oli kuulemma oikein mukava. Oon Antin puolesta tosi onnellinen, että se sai ton paikan. Kumpa mäkin nyt löytäisin jotain mielekästä työtä Jyväskylästä, yhen työn oon onnistunut jo nappaamaan, mutta sitä on vaan satunnaisesti ja viikonloppuisin.. Haluaisin kokopäivätyön, ja jos ihan sais toivoa, menisin mieluusti tekeen taas jotain uutta! Mm. pikaruokala, lehden toimitus, koulu ja apteekki on kaikki olleet mukavia töitä, sitä ei voi kyllä kiistää, uuden näkemisessä vaan on aina oma viehätyksensä!

Se piti vielä mainita, että lähes onnistuin 600:n sivun tavoitteessani: tänään aamulla suuntasin hyvällä mielellä ihmisen fysiologian ja anatomian tenttiin, ja palasin sieltä vielä iloisempana. Luultavasti meni ihan hyvin. Upeaa, että sai senkin pois alta (jos se nyt menee läpi!!) :)

Loppuun vielä kuva. Tekstiin liittyy tarina, ja heti kun alettiin tätä avioliittoa Antin kanssa puhua, tiesin että näin pitäis vihkisormuksessa lukea. Siltä varalta ettei tuosta ihan saa selvää:

Nemo nisi mors.

- marierika

Koristelua ja koulua taas!

Aurinkoista sunnuntaita!


Tein viime viikolla kolme tenttiä, en siis ole liiemmin joutanut keskittymään hääasioihin. Ja ei kun putki jatkuu, ensi viikolla yhtä monta tulossa. Vielä olisi tuota huomisen tenttikirjaakin sata sivua kahlattavaksi, katsotaan nyt miten menestyn loppupäivän ajan, on onneksi sentään tuttua asiaa...

Tää viikonloppu ollaan oltu kuitenkin Ähtärissä :) Kuljeskelin eilen Keskisellä tekemässä löytöjä, ja häitäkin varten investoin muutamaan asiaan. Nyt kun kutsuvieraat alkavat aikalailla kaikki olemaan ilmoittautuneet, ja kun menu on kokolailla kasassa, tuntuu olo jo suht huolettomalta. Enpä mä kauheasti olekaan stressannut tästä, pakko myöntää..  Oliskohan ne juhlat paremmat jos stressaisi etukäteen paljon?

Koristelu sen sijaan vähän huolettaa. Aiemmin unelmoin syyshäistä, sillä silloin koristelun olis ihanasti (mun tyyliin!) voinut toteuttaa kypsyneillä, kultaisilla viljoilla ja ihanilla ruiskaunokeilla, sekä tummanvihreiksi muuttuneilla lehdillä. Kevään sävyt on niin paljon hentoisempia, enkä kevätihminen ole koskaan ollut.. Nyt on siis joutunut käyttään hurjasti mielikuvistusta, onneks kuitenkin olen saanut hyviä' vinkkejä sieltä täältä.

Eilen siis kiertelin ja kaartelin Keskisellä ja joitain ajatuksia heräsi. En hirveesti tarkemmin kuvaile, mutta kertokoon muutama kuva siitä tunnelmasta, jota olis upeaa voida hakea - saa nyt nähdä mitä käy. Mitään en lupaa! :)